Taivaan Syvyydet - Vernor Vinge

Edelleen hyvä, vaikkei tämä taida olla avaruusoopperaa, kuten "edeltäjänsä". Ainakin aikaskaala on "normaali", vain muutamia kymmeniä vuosia ja melkein koko aika nökötetään haaksirikossa paikoillaan. Odotetaan, että alapuolisen planeetan hämähäkit kehittyvät sen verran, että saadaan heiltä apua kotiinpaluuseen.

Juoni etenee kahdessa eri paikassa. Toisaalta seurataan hämähäkkien planeetan kiertoradalle haaksirikkoituneiden elämää, ja toisaalta hämähäkkien maailman kehittymistä. Vaikea sanoa kumpi oli kiehtovampaa, niin taitavasti Vinge kuljettaa lukijaa näiden kahden paikan väliä. Lopussa tarinat tietysti yhdistyvät ja meno on aika rouheaa, taktisia ydinaseita ja sitä rataa.

Tekniikka on edelleen henkeä salpaavaa, ja focus on keksintönä ehkä sieltä tylyimmästä päästä, mitä on tullut Sci-Fi kirjoissa vastaan. Henkilöitä oli paljon ja nimet hieman hankalia muistaa. Pari kertaa piti selata taaksepäin, ja tarkistaa kuka on kuka. Loppua kohden alkoivat nimetkin jäämään mieleen. Vähän pitkä opus ja keskivaiheen tyhjäkäyntiä olisi voinut tiivistää. Loppukiihdytys oli hieno ja mukavasti jäi lankoja ilmaan solvittavaksi. En tiedä onko trilogian kolmas osa "Children of the Sky" suoraa jatkoa tälle, mutta jos on, niin sitten se kai pitää ottaa luettavaksi jossain välissä. Suomeksi sitä ei nimittäin saa, eikä taida olla tulossakaan.

Tarina voisi lähteä niin moneen suuntaan. Voisi seurata hämähäkkien kehittymistä ja heidän avaruuden valloittamisen askeleita. Toisaalta retkikunta voisi lähteä etsimään sitä mahtirotua, josta saatiin pieni viite hämiksien planeetalla. Puhumattakaan suunnitellusta kostoretkestä emergenttien luokse.

Hyvä kirja, pidin edelleen.

Whiplash (Blu-ray)

Myönnetään, musiikkielokuva joka kertoo Jazz-rumpaliopiskelijasta ei kuulosta kovinkaan vetävältä. Olkoonkin, että jos jotain soitinta olisi kiva osata soittaa, niin saksofonia, mutta rummut tulevat hyvänä kakkosena. Jätin tämän jo kerran Makuunin alelaariin, ja otin sen sijaan jotain jonninjoutavaa.

Sain kuitenkin lähipiiristä suosituksen, että tämä on hyvä leffa, joka ei kannata missata. Pitihän se sitten käydä noukkimassa omaan hyllyyn ja katseluun, kun oli sopiva tilaisuus.

Rumpuja soitetaan, ja sitä Jazz-musiikkia, mutta ne ovat sivuosassa. Pääosassa on oppilaan ja opettajan suhde, joka on lievästi sanottuna intensiivinen. Sadistinen soiton opettaja ajaa oppilaansa hulluuden partaalle, puristaakseen heistä irti kaiken mahdollisen. Kyseisen opettajan metodit eivät oikein kestä tarkastelua. Tai en minä tiedä. Ehkä jenkkien konservatoriossa OK heittää tuolilla oppilasta. jos hän ei soita opettajan mielestä riittävän hyvin. Toivottavasti tuollaisia mulkeroita ei oikeasti ole opettajina. Voi olla, metodilla saa aikaiseksi soittajia, mutta kyllä siinä taatusti kehittyy jonkinlainen luonnevika sivutuotteena. Tätä leffaa ei sitten suositella näytettäväksi pilteille joista halutaan soittajia. Niillä on kuitenkin vielä (väärä?) käsitys siitä, että soittaminen on kivaa. Kädet verissä soittaminen ei vaikuta kivalta, vaan on aika totista touhua.

Leffa naulitsee alas ja ei tosiaankaan tule tehtyä retkiä jääkaapille kesken kaiken. Intohimosta, pakkomielteestä ja täydellisyyden tavoittelusta, siitä tämä elokuva kertoo. Ja hyvin kertookin. Yksi parhaimmista elokuvista jonka olen koskaan nähnyt.

Jupiter ascending (blu-ray)

Jostain kumman syystä halusin PE illan päätteeksi katsoa huonon elokuvan. Tämä oli helppo valinta, sillä Makuunin ehtymättömästä(?) poistolaarista oli vähän aikaa sitten tarttunut mukaan otsikon leffa, jonka tiesin olevan huono. Taisin aikoinaan tykästyä traileriin ja olin menossa katsomaan tämän isolta kankaalta. Sitten näin arvostelut ja päätin jättää väliin.

Vasta kun elokuva lähtee pyörimään tajuan, että pääosassa on Mila Kunis, joka on minulle tuttu lähinnä "That's 70's show" TV-sarjasta. Hänen leffat on kyllä jääneet joko katsomatta, tai ne eivät ole jättäneet juurikaan muistijälkiä.

Tämä leffa (valitettavasti) jättää muistijäljen, ja huonon sellaisen. Kaunista katsottavaa, efekti-osastolla on pitänyt kiirettä, mutta siihen ne hyvät puolet sitten jäävätkin.

Vaikea uskoa, että samat tyypit saivat aikaan Matrix-trilogian. Tosin siinäkin 1/3 oli timanttia (ensimmäinen osa) ja loput pa.... ei niin hyviä.

Juoni on niin kökkö, että ei ole tosikaan. Leffa on sellainen sillisalaatti, että ei ole moista vähään aikaa tullut vastaan. Kohtauksia toisen perään, mutta aika irtonaista on. Liima joka nitoisi ne yhteen puuttuu ja ei tästä leffaa saa, vaikka kuinka yrittäisi.

Terry Gilliam viittaus huomattu (byrokratia on "kivaa ja hauskaa"). Sekin hierottiin niin tehokkaasti naamariin, että tyhmempikin tajuaa, jos on nähnyt Brazil elokuvan. Ei boonusta, sorry.

Minä maksoin tästä 4€, ja siinä oli 3€ liikaa.

Edit: jos on pakko löytää positiivisia juttuja, niin hääkohtauksessa Jupiterin mekko on ihan kiva, vaikkei kovin käytännöllinen. Kertonee leffasta aika paljon, jos tämmöisiin kiinnittää huomiota? :-)

Star Wars - The Force Awakens

Nähty, ja ensi-iltapäivänä. Se oli tosin vahinko, kun en tajunnut lippuja varatessani, että ensi-ilta oli poikkeuksellisesti keskiviikkona. Eihän siinä mitään, eipähän ehdi tulla spoilereita.

Itse kuulun niihin, jotka näkivät alkuperäisen trilogian ensimmäisen kerran VHS-nauhalta (tai eka osa taisi olla peräti betamax-versio. Kysykään taas vaariltanne, se tietää). Olin 7v. kun ensimmäinen osa tuli teattereihin, joten tuskin olisin siitä mitään edes tajunnut. Alkuperäinen trilogia on kuitenkin tullut vuosien varralle hyvinkin tutuksi, ja on päässyt moneen kertaan kiroamaan Georgen vimmaa muokata niitä. Kertonee ehkä osaltaan siitä, että taidan olla jonkinasteinen fani. Sen ensimmäisen jatko-osan taisin käydä katsomassa leffassa, siis sen ihan ekan niistä. Sen missä se pitkäkielinen lisko tuli pilaamaan koko pätkän lässytyksellään. Se elokuva oli (ja on) niin kauhea, että loput kaksi osaa tsekkasin myöhemmin levyltä.

Mukana leffaa katsomassa oli 11v. SW-intoilija, jonka jännittyneisyys ja odotus ilmeni puheripulina, joka (onneksi) loppui, kun leffa lopulta alkoi. Mahtaa tehdä jäbällä nyt tiukkaa, kun päällä on kielto olla spoilaamatta juonta kenellekään. Taisi tykätä ja se dramaattisin kohtaus yllätti juniorin, mutta kyllä hän(kin) vielä oppii miten helppoa näiden arvaaminen etukäteen joskus on.

Omat odotukset? No, niitä ei juurikaan ollut. Ellei kauhunsekaisia lasketa, ja taisin oikeasti odottaa kunnon klisee-paukkua, koska Disney. Kliseitäkin oli, tietysti. Paljon viittauksia alkuperäiseen trilogiaan, tietysti. Paljon samanlaisia kohtauksia, kuin alkuperäisissä, tietysti. Vanha kaarti: Carrie Fisher, Karvamatto (kukahan sitäkin esittää? En tiedä), Harrison Ford ja Mark Hamilton, olivat edelleen yhtä hyviä (tai huonoja) kuin joskus aikoinaan, ja ne droiditkin saatiin vielä mukaan. En ole pitkään seurannut Harrison Fordin tekemisiä, mutta kyllä mies tekee tässä hyvän suorituksen. Pilke silmäkulmassa näyttää nuoremmille, miten homma hoidetaan.

Kyllä tämä oikeasti oli hyvä. Kunnon perinteinen avaruusseikkailu, jossa juoni menee eteenpäin pikajunan vauhdilla. Välillä vedetään henkeä, ja aina kun alkaa takaraivoon hiipiä ajatus, että "Avaruusoopperaksi ollaan aika vähän siellä avaruudessa", niin tuleekin menoa ja meininkiä koko rahan edestä.

Leffayleisö oli sangen nuorta ja kokematonta, sen tiesi siitä (en spoilaa), kun tuli se leffan dramaattisin hetki. Suurin osa teatterista kohahti, kun välttämätön tapahtui. No ei yllättänyt, sori. Mikä tahansa muu ratkaisu olisi ollut Disney lällää ja koko leffa olisi lässähtänyt, oikein kunnolla.

En muista koska viimeksi leffan päätyttyä yleisö olisi taputtanut ja viheltänyt. Minäkin tykkäsin, ja voi huokaista helpotuksesta.

Mortdecai

Kävin taas makuunin poistolaarilla ja sieltä tarttui mukaan tämä taideteos.

Pääsin juuri teilaamasta yhden Johnnyn leffan ja jatkoa näköjään seuraa. Oi voi, ei voi minkään. Ei tästä hyvää saa, vaikka kuinka valehtelisi.

Jotkut irtovitsit naurattavat, mutta kokonaisuus ontuu. American serkku sanoisi, että "This movie sucks, big time". Vitsien vääntäminen viiksistä on kyllä aika ponnetonta. Ei naurata, ei sitten yhtään. En tiedä onko tässä tarkoituksella tehty yhtymäkohtia Vaaleanpunainen Pantteri elokuviin, mutta jos ei tarkoituksella niin ainakin innoittajana. Valitettavasti totuus on, että ne Peter Sellersin leffat käyttävät tätä tekelettä kynnysmattona, vaikka niitäkin aika on nakertanut urakalla.

Jokaisessa leffassa on jotain hyvää, ja tällä kertaa se on Gwyneth Paltrow. Edes yksi näyttelijä ottaa tosissaan tämän leffan, kaikki muut tuntuvan hoitavan homman vasurilla.

Ei tämän ruotimiseen jaksa tuhlata enempää energiaa, huono mikä huono.

Hieman huolestuttaa Deppin ura, aika monta floppia ja keskinkertaisuutta putkeen.

Black Mass

Sanottakoon nyt heti alkuun, että Johnny Depp on yksi suosikkinäyttelijöistäni. Aika varhaisessa vaiheessa mies tuli huomattua. Nightmare On Elm Street ja Platoon tuli kyllä nähtyä, mutta ei vielä kiinnittänyt huomiota, mutta herran suoritus Cry Baby pätkässä kylläkin. Heti perään Saksikäsi Edward ns, räjäytti pankin.

Jos ollaan täysin rehellisiä, niin aika Deppin ura on aika epätasainen ja parhaimmillaan mies on silloin, kun hän esittää vinksahtaneitä, hulvattomia tyyppejä. Jos mies yrittää tehdä vakavan roolin, niin pieleen tuntuu menevän, lähes aina. Ei oikein ns. lähde. Valitettavasti tämä(kään) leffa ei tuo kaavaan poikkeusta.

Black Mass elokuvassa Deppin esittämä James "Whitey" Bulger on oikea rosvo, ja todella väkivaltainen sellainen. Taatusti vinksahtanut tapaus, mutta tästä hemmosta on hulvattomuus kaukana. En ollut koskaan tästä Bostonin rikolliskuninkaasta kuullutkaan, mutta pikainen vilkaisu Wikipediaan paljasti, että kysessä ei todellakaan ole mikään mukava mies.

Eniten häiritsee se, että Depp on maskeerattu niin vahvasti, että ellen tietäisi hänen olevan Depp, en tunnistaisi. Menee nillittämisen puolelle, mutta mitä järkeä hommata tunnettu näyttelijä pääosaan, jos hänet maskeerataan tunnistamattomaksi?

Elokuvassa ei sinällään ole mitään pielessä. Perusvahvaa tarinankerrontaa, mutta nämä gansteri-kliseet on nähty niin moneen kertaan. Jotenkin tämä jättää vähän puolinaisen olon. Eniten jännityttää ketkä kaikki pääsevät hengestään, ja se nyt ei ihan riitä täyttämään 2h pituista leffaa.

Pitää taas kehua jenkkien taitoa rakentaa eri aikakausia: Elokuvan 70-luvu on mallinnettu todella hienosti ja näköisesti. Kun vertaan elokuvan värimaailmaa omiin 70-luvun valokuviin huomaan, että amerikan vastaava vuosikymmen oli ihan yhtä ruman värinen kuin suomessakin. Kasarikin on leffassa niin räikeän neonvärinen, että silmiin sattuu.

Huomasin katsovani kesken leffan ainakin kerran kelloa, joka ei ole hyvä merkki. Jos pitää rikosleffoista, pitänee tästäkin, mutta tuskin tällä suorituksella Oscareita napsitaan.

Viva Las Divas (Savoy Teatteri - HKI)

Vuosi sitten tuli käytyä Savoy teatterissa katsomassa semmoinen esitys, kuin An Evening of Burlescue. Show oli hyvä ja siinä oli paljon silmäkarkkia: kauniita naisia, paljasta pintaa, flirttiä, paljon höyheniä jne. Kaikkein parasta oli kuitenkin MC, eli Master of Ceremony, tuttavallisemmin: juontaja. Mr Reuben Kaye vei meitä (eli yleisöä), räävittömällä esityksellään, kuin kuoriämpäriä.

Kun sitten pongasin herran naaman HS ilmoituksesta, menivät liput välittömästi tilaukseen. Shown nimi oli tällä kertaa "Viva Las Divas", joka käytännössä tarkoitti Drag-Showta, eli miehiä mekoissa. Aivan sama, mitä välissä näytetään, kunhan Reuben käy välillä lavalla laukomassa kaksimielisyyksiään.

Savoy teatteri oli tälläkin kertaa paikkana, ja shown alkamista odotellessa ehdin laskemaan mitä kaikkea olen käynyt salissa katsomassa. Muistin ainakin nämä: Julia Vuoren Sikabaletti (josta en muista juuri mitään), Aboriginaalien musiikkiesitys (josta muistan yllättävän paljon), sekä Hollannin ylpeys The Nits, sekä tietysti se Burlescue show. Jos oli vielä jotain muuta, ne ovat varmaankin olleet niin huonoja, että ansaitsevat tulla unohdetuiksi.

Anyway, se menneistä, takaisin tämän shown muisteloihin. Reuben oli vedossa, stand-uppia, tuhmia vitsejä, ja pari biisiäkin hän vetäisi. Välillä joku Ransu-koira kävi vetäisemässä biisin, mutta eipä niistä pahemmin jäänyt muistijälkiä. Shown akrobaatti-osuus oli kyllä hieno. Sitä olisi katsonut pidempäänkin. En muista, että olisin koskaan aikaisemmin nähnyt kenenkään tekevän vastaavia temppuja. Siitä vain treenaamaan.

Jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin 80% Reubenin vitseistä oli jo kuultu vuosi sitten, mutta silti ne naurattivat. En tiedä kestääkö kolmatta kertaa, mutta se jää nähtäväksi. Ehkä hän osaa uudistua, en tiedä. Herra on käynyt tasan kaksi kertaa Suomessa, ja olen nähnyt molemmat show't, oho.

Jos tämän innoittamana lähdet katsomaan Reubenia, kun hän tulee seuraavan kerran Suomeen, niin vinkki: hanki paikka riviltä 1-3, vasen laita, mahdollisimman reunasta. Päälle farkut, ja ruutu-flanellipaita. Jos pystyt, kasvata parta ja huolittele se ennen showta. Enjoy the ride ;-)

Puluboin ja Ponin teatteli

Töttölöö!
Nyt on taljolla halvinaista helkkua: Puluboin ja Ponin teattelia!

Lähdettiin, jo jokin aika sitten, koko pelheen voimalla oikein kansallisteatteliin näytelmää katsomaan. En tiennyt tästä etukäteen yhtään mitään. En tiennyt sellaista kiljailijaa, kuin Veela Salmi olevan olemassakaan, saati tiennyt hänen kiljojaan. Ei haitannut, koska tämä oli h.y.v.ä.

En tiedä paljonko pelustui implovisaatiolle, mutta muutama lepliikki oli selvästi lepäisty takataskusta kesken kaiken. Ei haitannut, koska osuivat maaliin. Puluboin esittäjä oli hyvä, mutta etenkin Poni, Eeva Putlo oli aivan loistava. Meitä naulatti, ja lapsia naulatti yhtälailla ja eihän tätä voi kuin suositella.

Menkää katsomaan, kun vielä ehditte. Lainatkaa naapulin lapsia, jos ette kehtaa mennä yksin. Kiljoitusvilheitä? Mitä ihmeen kiljoitusvilheitä? ;-)

Vernor Vinge - Linnunradan ääret

Minulla on yksi lempi Sci-Fi kirjailija ylitse muiden: Alastair Reynolds. Hyvänä kakkosena tulee Vernor Vinge, jonka tuotannosta tartuin, pitkästä aikaa, järkälemäiseen Linnunradan Ääret epookkiin.

Reynolds ja Vinge ovat minusta hyvin samankaltaisia kirjoittajia. Teknologia on hengästyttävää, ja ajan merkitys hämärtynyt. Takaa-ajo saattaa matkassa kestää valovuosia, ja ajassakin mitattuna tuhansia vuosia.  Lisäksi kun välimatkat eivät merkkaa juuri mitään, raaka-aineita voi hankkia käsittämättömien matkojen päästä, yksi hyvin tärkeä kauppatavara on informaatio.

Päätarina kulkee tässä pääsäntöisesti kahdessa eri paikassa: toisaalta seurataan pelastuspartion matkaa, ja toisaalta haaksirikkoutuneiden vaiheita koiramaisten "muukalaisten" kanssa. Pääsee jännittämään ehtivätkö pelastajat paikalle, ennen kuin nämä koirat tekevät toisistaan sosetta, ja pelastettavista samalla siinä sivussa. Toisaalta pelastuspartion perässä tulee jokin niin paha, että sille kokonaisten sivilisaatioiden pois pyyhkäiseminen on jokapäiväistä. Boonuksena pari ruukkukasvia häärää mukana kauppiaina ja avaruuslentäjinä. En viitsi spoilata toisten luku-elämystä. Lukekaa itse.

Linnunradan ääret on kirja, jota ei pysty laskemaan kädestään. Sivujen määrästä huolimatta tämä oli noin viikon iltapuhde. Ei tämä taida olla sitä "kovaa" Sci-Fi:ä, mutta minä tykkäsin. Saatan lukea vielä kolmannenkin kerran, sitten joskus.

Otin saman tien "jatko-osan" Taivaan Syvyydet työn alle. Lähetin myös LIKE kustantamoon kyselyn, että mitenkäs sen trilogian päätösosan "Children of the sky" julkaisemisen kanssa oikein on? Ei ole kuulemma suunnitelmissa. Tyypillistä, suomennetaan 2/3 trilogiasta ja lyödään hanskat tiskiin. Ei näin. Pitää tietysti olla iloinen jokaisesta suomennetusta Sci-Fi kirjasta, mutta silti moinen masentaa. Vasta viime viikonloppuna kävin notkumassa Akateemisen Kirjakaupan eng. kielisen SciFi hyllyn äärellä ja tarjontaa olisi ollut, ja edullisesti. Ainakin jos vertaa suomennetun kirjan hintaan (noin puoleen hintaan per kirja). Ainoastaan se fakta, että aika ei vaan riitä, sai jättämään ne toistaiseksi hyllyyn.

Battlestar Galactica: Blood and Chrome (Blu-ray)

Battlestar Galactica on yksi suosikki-SciFi sarjoja, joita olen koskaan katsonut. Varsinkin se uudempi versio. Kyllä sillä originaalilla sarjalla on omat ansionsa, ja tulihan sitä pentuna tuijotettua, mutta kyllä uudempi on silti parempi. Menee minusta jopa Babylon 5 edelle.

Nyt on kuitenkin katsottavana Galactica-sarjan jonkinlainen sivujuonne. Pieni kertomus, joka sijoittuu aikaan ennen Cyclonien iskuja. Tehty pienellä budjetilla ja se kyllä näkyy paikoitellen. Varsinkin kun alkaa tapahtua, eli efekti-osastolla ovat varmaankin tehneet parhaansa, mutta kyllä budjetin niukkuuden välillä huomaa. Ei kuitenkaan ihan yhtä pahasti, kuin eräässä männävuosien venäläisessä sotasarjassa. Siinä tiesi aina, että kohta taistellaan, kun kuvan resoluutio putosi huomattavasti.

Ei tämä kuitenkaan huono ole, vaikkakin kliseinen. Vastavalmistunut pilotti ja kotiutumista odottava konkari yhteisellä huoltokeikalla, joka sitten muodostuukin joksikin ihan muuksi. Eipä päässyt juoni yllättämään, mutta ihan jees. Suositellaan Galactiga faneille. Jos et pidä Sci-Fi pätkistä, tuskin tämä saa päätäsi kääntymään.

Gears of war 2 - Xbox360

Täysin tuntematon peli minulle, tuli konsolin mukana. Ei kai tämä susihuonokaan voi olla, jos kerran jatko-osakin jaksettu näkertää?

Jahans, tämä on 3rd person räiskintää, jossa ei pääse kuin yhtä putkea pitkin eteenpäin. Kontrollit pelittää, grafiikka hieman vanhahtavaa, mutta ihan OK. Aseistus on eksoottista ja sitä on paljon. Ammuslaatikoitakin on ripoteltu tiuhaan, ei tainnut kertaakaan päästä kudit loppumaan. Ja jos pääseekin loppumaan, niin moottorisahalla sitten (DOOM anyone?).

Välillä "pääsee" erilaisten aluksien puikkoihin, eli aika normisettiä. Jos äijä ottaa hittiä, niin suojaan johonkin odottelemaan. Tiimikaverit voivat myös pelastaa sinut, jos olet kuolemaisillasi. Siis jos käy tuuri. Yleensä eivät tajua sinua auttaa. Ei, vaikka ehtisitkin kontata heidän luokseen. Välillä joutuu auttamaan myös tiimikavereita. Se käy niin, että mennään pahasti hittiä saaneen kamun luokse ja painetaan x-näppäintä. Jos ei ehdi ajoissa, ja kamu kuolee, pitää aloittaa edellisestä palautuspisteestä. Tiimikaverit ovat kyllä välillä ihan pölkkyjä, ja seisovat lyijysateessa oikein huolella.

Pelin gore-toiminnon (= paljon roiskeita kuvaruudussa) kytkin aika nopsaan pois. Ei siksi, että se olisi minua järkyttänyt, mutta häiritsi kun peitti kuvaruudun.

Ihan jees, vaikka aika onkin nakertanut jonkin verran. Kun kerran tuli kaupantekijäisinä, niin kyllähän tämän kerran pelasi läpi.

Cloud Atlas - Pilvikartasto

No nyt on sekavaa settiä tarjolla. Jos et aikoinaan pysynyt Pulp-Fictionin poukkoilevassa tarinassa mukana, niin vihaat tätä jo lähtökohtaisesti. Tässä nimittäin seurataan peräti kuutta kertomusta yhtäaikaa. Suurin osa menneisyyden juttuja ja hyvinkin erilaisia teemoja: orjuutta, hämärää energiapolitiikkaa ja mitähän vielä. Pari tarinaa menee tulevaisuudessa ja molemmat aika lohduttomia visioita. Kai niillä kaikilla tarinoilla on jokin yhteinen nimittäjä, mutta ei sitä ainakaan hierota naamaan.

Kunnianhimoinen leffa, siitä ei ole epäilystäkään. Useampi ohjaaja ja pituuttakin piisaa likemmäs kolme tuntia. Mitä luin arvosteluja, niin herättänyt todella ristiriitaisia tunteita. Osan mielestä mestariteos ja toisten mielipide, että hirveetä paskaa.

Itse olen kahden vaiheilla. Tai siis, ei tämä minusta huono ollut, mutta potentiaalia oli niin paljon parempaankin. Nyt jäi vähän tilkkutäkkimäinen olo. Osa tarinoista oli mielestäni tosi hyviä, ja osa taas ei niinkään. Hauskinta oli ehkä pongailla näyttelijöitä eri maskien alta. Varsinkin Tom Hanks oli onnistuttu maskeeraamaan niin hyvin, että ei meinannut aluksi tunnistaa koko äijää.

Suurimmassa osassa tarinoita oli joko onnellinen loppu, tai ainakin optimistinen. Parissa tarinassa päähenkilö sitten kuoli, että saatiin draamaa. En tiedä uskaltaako tätä suositella kenellekään, ihan vaan pituudenkin puolesta.

Taisin löytää tämän R-kioskin poistolaarista. Hintaa kertyi peräti 2.5€, kun kympillä sai neljä leffaa. Minusta hyvä leffa, mutta varauksin.

Battlefied 4 - XBox360

Meni vähän kun Sulo Vilenillä, että kun halvalla sain, niin ostin. Konsolikoelma täydentyi, kun kannoin pikkurahalla ovesta sisään sekä alkuperäisen Xbox, sekä sen seuraajan Xbox-360 pelikonsolit. Lisukkeena tuli vino pino pelejä, eikä edes kovin montaa päällekkäistä PS3 pelien kanssa.

Satunnaisgeneraattorilla ensimmäiseksi kontaktiksi Xbox-360 konsoliin valikoitui Battlefield 4, jonka kanssa olen aluksi aivan hukassa. Syykin on selvä: minulle uusi ja tuntematon ohjain. Manuaali lienee hävinnyt taistelukentille, joten saan aluksi hakea oikeita toimintoja urakalla, ja netistäkin pitää hakea vinkkejä. Jahka olen suurinpiirtein sinut ohjaimen kanssa, alkaa pelikin sujumaan.

Tämähän on tuttua huttua kaikille moderneja sotapelejä pelanneille. Juoni on niin pökkelö, että parempi olla miettimättä sitä liikaa. Sen kun vaan ampuu kaikkea, mikä liikkuu, niin hyvä tulee. Grafiikka pyörii kivasti, ja on ihan normitasoa. Ympäristökin menee vihollisen tulituksesta palasiksi jos sen takana on liian kauan piilossa. Netistä opin pian, että tämä on niitä pelejä, joita ostetaan moninpelin takia. Jota minä puolestani en harrasta. Tekoäly on tästä netti-ominaisuudesta johtuen harvinaisen tyhmä. Useamman kuin kerran konsolin ohjaamat tukijoukot julistavat, että "clear" ja vielä jostain pomppaa vihulainen kimppuun, ja kukaan ei reagoi siihen mitenkään.

Yksinpeli on nopeasti pelattu läpi, parin illan urakka. Jos ei nettipeli kiinnosta, niin ei tätä kannata ostaa. Enkä edes tietä onko tämä se uusin ja viimeisin, joka imee porukat linjoille räiskimään. Tuskin kuitenkaan. Jos löytyy jostain halvalla, niin kannattaa ostaa kokoelman jatkoksi.

Näitä samanlaisia sotapelejä on niin paljon, että aluksi luulin, että omistin tämän ennestään. Hyllyn selaaminen kuitenkin korjasi harhaluuloni, ja nostin levyn pois "divariin" kasasta.

Tomorrowland A World Beyond

George Clooney ei ole oikein koskaan kuulunut suosikkeihini. Ei hänen leffoissa ole mitään varsinaisesti pielessä, mutta en ole yhtään leffaa hankkinut sen vuoksi, että Clooney on siinä. Yksi mahtava täysosuma hänellä on plakkarissaan: Voi veljet, missä lienet. Nyt kuitenkin runta... eikun "arvostellaan" tämä pätkä.

Hugh Laurie on aina plussaa (varsinkin pahiksena), ja etenkin nuorta tyttö-robottia (ei se ollut robotti, vaan jotain paljon hienompaa, en nyt vaan muista mitä) esittävää Raffey Cassidia täytynee pitää silmällä. Muuten aika tasapaksua näyttelemisen osalta. No joo, Clooney osaa kyllä näytellä todella hyvin äkäistä, siitäkin plussaa.

Lisää plussaa FBI miehiltä näyttäviltä roboteilta, joilla on niin leveät pepsodent-hymyt, että väkisinkin alkoi naurattamaan. Eifel-tornin pitäminen antennina/laukaisu-alustana oli nokkelaa, eli plussaa. Sattumalta juuri edellisenä päivänä olin lukenut Eifel tornissa olevasta asunnosta, ja sitten leffassa vierailtiin siellä. Tai ainakin hyvin samannäköisessä lavasteessa. Annetaan siitäkin plussa, vaikkei leffaan suoraan liitykään.

Siinä ne plussat jotka tulivat mieleen. Efektit oli ihan jees, mutta onhan näitä nähty. Semmoisen uima-altaan mikä leffassa näkyy joku voisi kyllä oikeasti kehittää. Se oli nokkela keksintö. Taisi kyllä uhmata painovoimaa, ja paria muutakin fysiikan lakia, mutta joku voisi silti keksiä miten semmoisen voi rakentaa oikeastikin. Riittääkö syyksi, että mä haluun?

En tainnut olla tämän leffan kohdeyleisöä, tai sitten olin vaan kriittisellä tuulella. Ihan OK, ei huonokaan, mutta juonessa oli niin paljon typeryyksiä, että oikeasti häiritsivät.

Kuten vaikkapa:

• Sinne tulevaisuuden maailmaan/kaupunkiin pääsee alussa "tutustumaan" koskettamalla pinssiä, mutta se on vain suoraan silmiin tulevaa filmiä. Eli jos oikeassa maailmassa kävelee päin seinää, niin nenään sattuu. Koska oikeasti olet fyysisesti himassa, tai missä nyt oletkaan. Et ole "siellä", se mitä näet on vain tosi oikean tuntuinen nauhoite. Kummasti tämä rajoite poistuu heti, kun kikkailemalla pääseekin kaupunkiin asti.
• Miksi vaivautua jahdata toista tappomielessä, jos maailma on muutenkin loppumassa vajaan 2kk päästä? Varsinkin kun sivussa tulee sitä "collataral damagea". Hmm, jo toinen leffa putkeen jossa (ihmisten rakentamat) robotit listivät ihmisiä. Se siitä Asimovin robotiikan laista sitten. 

olihan niitä muitakin, mutta nuo kaksi häiritsivät eniten. Ihan hyvää kertakäyttöviihdettä, ja ainakin testiyleisöön kuuluneeseen 11 vuotiaaseen leffa putosi ihan eri lailla, kuin allekirjoittaneeseen.

Aaah, yksi plussa tuli vielä mieleen: alun 50-luvun miljöö oli uskottavan oloinen. Tosin luulisin, että tuon aikakauden luominen on isoille studioille jenkeissä ihan rutiinia.

Mr Turner (Blu-ray)

Näin aikoinaan tämän leffan trailerin, ja pidin siitä kovasti. Teatteriin en tätä ehtinyt katsomaan, mutta nyt se tuli hankittua omaan hyllyyn ja melkein samantien katseluun.

Timothy Spall tekee kyllä tässä elokuvassa elämänsä roolin, kuten myös hänen taloudenhoitajaansa näyttelevä Dorothy Atkinson. Voisi sanoa, että Atkinsonin suoritus on suorastaan hyytävä. Leffan kertoo taidemaalari J.M.W. Turnerista, joka on kai yksi englantilaisten suuria miehiä. Sillä kansakunnalla kyllä kieltämättä riittää, mistä ammentaa. Kateeksi käy.

Herra Turner oli lahjakas maalari, suunnannäyttäjä, ja ilmeisesti aikamoinen paskiainen. Lämmin suhde omaan isään, ja toisaalta täysin tunteeton lapsiaan kohtaan. Ei edes tunnusta näitä omikseen. Mukava äijä siis. Kohtaukset, missä tauluja viritellään esille akatemiassa, varakkaita ostajia varten, ovat todella herkullisia. On vaikea ymmärtää miten erilainen maailma on ollut silloin. Taidetta arvostettiin, ja samoin sen tekijöitä. Ainakin jos tämä on päässyt oikeisiin piireihin, eli (kuninkaallisen) akatemian jäseneksi. Onhan se melkoista, kun taulu roikkuu jo esillä ostonäyttelyssä, kuninkaalliset ovat tulossa ostoksille, ja osa vielä viimeistelee tauluaan. Leffa pudottelee muiden aikakauden maalareiden nimiä ja pakkohan niitä on käydä tutkimassa Wikipediassa.

Kohtaus jossa Turner sutaisee näyttelyssä keskelle tauluaan punaisen täplän, ja sitten viime-hetkessä, ennen maalin kuivumista, muuttaa sen poijuksi tapahtui ihan oikeasti. Ja ilmeisesti ihan vaan ärsyttääkseen vieressä tauluaan viimeistelevää John Constablea.

Wikipedia osasi kertoa myös sellaisen surullisen asian, että Turner käytti tauluihinsa sellaisia pigmenttejä, jotka eivät ole kovin hyvin säilyviä. Täysin tietoisesti:

"Turner used pigments like carmine in his paintings, knowing that they were not long-lasting, despite the advice of contemporary experts to use more durable pigments. As a result, many of his colours have now faded greatly"

Sääli, mutta toivottavasti nykykonsteilla tuo värien haalistuminen on saatu kuriin. En tiedä.

Leffa oli pitkä, mutta ei tosiaankaan tuntunut siltä. Hyvä hyvä, lisää tällaista.

Maze Runner - Labyrintti

En ole nähnyt vielä tästä tehtyä elokuvaa, mutta kai se pitää katsoa. Tämä oli nimittäin hyvä kirja, eikä leffaakaan ole kai hirveästi haukuttu.

Tarina tempaisee mukaansa ja luvut ovat juuri sopivan lyhyitä: "yksi luku vielä ja sitten nukkumaan" on aina hyvä merkki. Ei tämän läpi raapaisemiseen montaa iltaa mennyt.

Nuoret ja dystopia tuntuu olevan tämän hetken hip-ja-pop aihe, mutta jos jälki on tällaista niin ei haittaa. Vaikka olen ehtinyt näkemään kakkososan leffan mainokset, jotka spoilaavat "kivasti" tämän kirjan loppua, niin silti loppu, eli se ihan vihonviimeinen sivu yllätti hieman.

Nyt pitäisi kai kipittää kauppaan hakemaan se kakkos-osa, ja sitten kärvistellä vuosi(?), että seuraava osa saadaan käännetyksi. Tämähän taitaa olla trilogia-viidessä osassa. Eli ensin kolmessa kirjassa seurataan Thomas ja kumppaneiden matkaa ja sitten pari "esi-osaa". Mikäs siinä, jos taso säilyy tällaisena, niin kelpaakin lypsää samasta aiheesta.

Viikonlopun leffaputki

Pidin leffaputken jo itseasiassa viikko sitten ja en mä tiedä oliko se edes oikea putki. Neljä leffaa tuli vuokrattua ja kun niistä oli kerran maksettu, niin pitihän ne myös katsoa. Tosi lyhyet mielipiteet niistä alla (katselujärjestyksessä):

Mad Max - Fury road
Myönnetään, että olin epäluuloinen tämän suhteen. Vaikka esim. se eka alkuperäinen Mad Max ei ole (mielestäni) oikein kestänyt aikaa, niin muuten rima on aika korkealla. Epäilin turhaan. tämä on hyvä leffa. Apokalyptista meininkiä, tuomiopäivän jälkeisiä autoja, vahvoja naisia, ympäristöteemaa ja ehkä kaikkien aikojen pähein sähkökitara. Mahtaa Mötley Crüen jätkiä ottaa päähän, kun eivät itse keksineet moista.

Insurgent - Kapinallinen
Siinä missä Mad Max onnistuu dystopian yms. kuvauksessa hienosti, tämä teineille(?) suunnattu räpellys menee kiveen, että heilahtaa. Ei oikeasti jaksa tämmöisiä pökkelöitä. Tämä on kuulemma kirjana ihan hyvä, joten ehkä luen sen joskus. Mitä lyödään vetoa, että trilogian päätöskirjasta tehdään kaksi leffaa? Kaikki ontuu, siis ihan kaikki. Miljöö ei ole uskottava, näyttelijät ovat kaikki kuin seipään nielleitä jne.

Ex Machina
No nyt on jotain ihan muuta. Sci-fi:ä, mutta pienimuotoista sellaista. Ulkokuvat on ilmeisesti kuvattu norjan hulppeissa maisemissa ja kyllähän niitä kelpaa esitellä. Leffa on rauhallinen, tapahtumat etenevät verkkaisesti, mutta silti tämä naulitsee paikoilleen. Toisen ylläreistä arvasin ja toista en. Se toinen jäi arvaamatta varmaankin sen vuoksi, että kai minä kuvittelin tämän(kin) tottelevan robotiikan lakeja by Asimov. Siksi, että se nyt on vaan loogista ja nämä tyypit olivat nörttejä = loogisia. Olin väärässä, mutta katsokaa itse.

Avengers age of Ultron
Scarlet Johansson, tarvitseeko sanoa muuta? No ei oikeesti, en minä tunnistaisi häntä vaikka tulisi vastaan Kotkan kaduilla. Näitä Marvel sarjakuvaleffoja tulee nykyään niin liukuhihnalta, että ei pysy perässä. Pisteet kovasta yrityksestä, mutta kyllä DC Comics on silti parempi. One word: Batman.

Niin joo tämä leffa? Iron Man by Robert Jr. on aina hyvä. Takuuvarmaa toimintaa ja hienoja efektejä. Stan Lee tekee ehkä parhaan cameonsa ikinä: Excelcior! sille. Ihan hyvää viihdettä, ei siinä mitään, mutta ei klassikkoainesta. Tekoälyn (eli sen Ultronin) kiukuttelu ja ylireagointi nauratti ihan oikeasti, joten siitä plussaa.

.

Kremlin Kardinaali - Tom Clancy

Clancy urakka jatkuu, ja nyt vuorossa seuraava Jack Ryan sarjan kirja. Nyt ollaan keskellä kylmää sotaa ja kansainvälistä diplomatiaa. Jack on mukana (neuvonantajana, ei neuvottelijana) aseriisuntaneuvotteluissa ja koska Jack on Jack, hän on kohta keskellä operatiivistä toimintaa, eli kentällä agenttina. Keskellä Neuvostoliittoa, on se äijä. Ei kuitenkaan pistä tällä kertaa ketään kylmäksi. Polveenkin tulee naarmu loppurytinässä ja housut menee rikki, on se rankkaa.

Neuvostoliitto häärää USA maaperällä, mutta saavat nenilleen. Afgaanit hääräävät Neuvostoliiton alueella ja saavat voittoja. Jenkit operoivat Neuvostoliiton alueella ja saavat sekä voittoja, että nenilleen. Kunnon agenttimeininkiä moniportaisine viestiketjuineen ja monen auton varjostuskeikkoja. Ei siis mitään hajua toimiiko homma kentällä oikeasti noin, mutta aika tarkasti Clancy sen selostaa. Tämän kirjan aikaan Viro on vielä osa Neuvostoliittoa ja sielläkin käydään keikalla.

Venäläiset ovat edelleen (lähes) strereotyyppisen pahoja. Jenkit partiopoikia ja koska Afganistanin sota vielä jyllää kirjassa, niin Afgaanit ovat hyviksiä ja USA:n liittolaisia.

Siinä pääjuonessa maat ovat kilpajuoksussa laseraseen kehityksessä. Siis sellaisen jolla voi poksauttaa lähestyvän ohjuksen jo kiertoradalla. Ei mitään hajua onko mitään tuollaista vieläkään olemassa, vähän vahvasti epäilen. Sivujuonessa seurataan Kremlin kaardinaalin toimia, hänen kärähtämistään ja pelastusoperaatiota. Muistattehan: jenkit on partiopoikia ja omia ei jätetä. Edes silloin kun se toinen on neukku. Niin joo, ja kolmannessa juonessa seurataan Afgaanitaistelijan sotaa Neukkuja vastaan. Se Allahu Akubar tulee sekin huudettua viimeisiksi sanoiksi, hoh-hoijaa.

Onkohan tämä ollut aikanaan edistyksellinen kirja, kun mukana on (pienessä mutta tärkeässä kohtauksessa) homo, ja boonuksena lesborakkautta. Loogisesti hyvis pahis jakauma menee tässä fifty-sixty, eli yksi pahis (lue neukku) lesbo, ja sekin taisi vaan viran puolesta teeskennellä sellaista. Kertakaikkiaan hämmentävää settiä.

Oli aika riittoisa kirja. Alku oli tahmeaa ja suorastaan tylsää. Paransi juoksuaan loppua kohden ja loppukiihdytys oli pöhköäkin pöhkömpi. Tulipahan luettua eikä tartte enää koskaan avata tätä opusta.

Spectre

Tehdäänpä heti alkuun selvää kahdesta asiasta, jotka häiritsivät eniten:

• Jos Bond lupaa naiselle, että hän palaa kohta, Bond pitää lupauksensa ja palaa kohta. Ehkä hieman rähjääntyneenä, mutta Bond pitää tällaiset lupaukset, aina. Niin kerta...
• Kun tappelu junassa alkaa, niin juna on täysin tyhjä. Ei siis ketään muuta, kuin Bond, Bond-tyttö ja pahis. Ei siis yhtään ketään, edes keittiöhenkilökuntaa. Sellaisella junavuorolla, jossa on kuitenkin ravintola ym. palvelua tarjolla ja vaikka kuinka monta vaunua.

No niin, se siitä, nyt voi heittääkin aivot narikkaan ja ottaa rennosti. Uusin Bond on täällä taas, ja se on aina tapaus. Hirmuisella budjetilla on saatu aikaan näyttävää ja vauhdikasta jälkeä. Romua (ja ruumiita) syntyy totuttuun tapaan, eikä huumoria ole unohdettu. Huumori ei onneksi ole yhtä alleviivaavaa kuin Roger Mooren aikaan, joka mielestäni meni jo vähän ylikin.

Pidän Daniel Craigin Bond tulkinnasta, vaikkei Brosnanin Bond sekään huono ollut. Harmi jos tämä jää herran viimeiseksi Bondiksi. Hienot ovat jäähyväiset, jos hän ei enää suostu tekemään yhtään Bondia.

Uusi Q oli (edelleen) hyvä, samoin se lähes mykkä, luonnonvoiman lailla jyräävä, pahis. Joka muuten 100% varmasti jäi henkiin, sanokaa minun sanoneeni. Hänen (vai sen?) ja Bondin polut vielä taatusti kohtaavat.

Ryminää piisaa, pahikset ovat pahoja (ja niillä useimmilla on mustat vaatteet), autot komeita, eksoottisia ja tietenkin nopeita. Bond tappaa talossa ja puutarhassa, sekä saa kaikki haluamansa naiset. Siitäkin huolimatta, vaikka tämä hetkeä aikaisemmin uhkaa tappaa koko äijän jos Bond erehtyy lähentelemään. On se äijä, miehinen mies. 

Leffassa oli paljon viittauksia vanhoihin bondeihin, joita oli hauska pongailla. Jos et löydä yhtäkään olet katsonut Bondisi todella huonosti, ja sitä Aston Martinia ei sitten lasketa.

Kaksi ja puolituntia meni hetkessä. Kyllä tämä kannatti kokea isolta kankaalta.

Birdman (Blu-ray)

Lisää Makuunin poistolaarin löytöjä, sieltä tuntuu löytyvän ihan mitä vaan. Skeidaa ja laatua, tämä lipsahtaa sinne laadun puolelle.

En tiedä leffasta yhtään mitään, kun se lähtee pyörimään. Pääosan esittäjän Michael Keatonin tunnistan vasta, kun leffaa on mennyt muutama minuutti. Leffan kansikuvasta en häntä tunnista, ja ehkä parempi niin. Edellinen kontakti äijään oli hänen Batman tulkintansa, ja ne nyt vaan huonoja leffoja molemmat, eikä mitään hajua mitä hän on tehnyt sen jälkeen.

Leffan koteloa tutkiessa tajuan, että tämähän on Oscar voittaja. Saanut parhaan elokuvan Oscarin, eli se kaikkein arvostetuin kaikista palkinnoista, mitä elokuva voi saada. Pitääkö tästä nyt ottaa paineita? Onko tästä pakko pitää? Päätän, että en ota paineita, jos tämä on taiteellista paskaa, niin olkoot sitten. Katson silti.

Kyllä tämä taitaa olla taidetta, mutta hyvää sellaista, eikä tosiaankaan mikä kevyt komedia. Kai tämä draaman puolella lipsahtaa, mutta huumoriakin on mukana. Tämä on hyvä leffa, piste. Jossain puolessa välissä leffaa tajuan, miten hienosti kamera leikkaa (jatkuvasti) kohtauksesta toiseen. Sillai saumattomasti, joka tuskin on ollut helppoa tehdä/toteuttaa.

Michael Keaton saa minulta synninpäästön tämän leffan myötä (kunhan hän ei ole seuraava Bond).

Saving Mr. Banks

Kai tämä oli hyvätuulen elokuva. En mä oikein osaa sanoa. Tom Hanks oli hyvä ja samoin Emma Thompson. Ei tästä huonoja suorituksia löytynyt, takuvarmaa touhua kautta linjan. Kai tämä jossain kohtaa meni kuten oikeasti historiassakin, mutta ei jaksa kaivella sen tarkemmin. Nämähän ovat aina tositapahtumiin perustuvia, eivätkä mitään dokumentteja.

Hyllystäni löytyvä järkälemäinen Walt Disney elämänkerta sanoo, että P.L. Travers inhosi Maija Poppasen elokuvasovitusta vain, kun vastapuoli oli jo valmiiksi Disney touhuihin negatiivisesti suhtautuva. Wikipedian mukaan Travers inhosi kyseistä leffaa ensinäkemältä, eikä muuttanut näkemystään vuosien varrella. Kumpi versio on lähempänä totuutta, voi päätellä jotain siitä, että lupaa jatko-osiin ei herunut. Ehkä elämänkerran versio on "hieman" siloiteltu.

[MHO] Elokuvan parasta antia olivat ne kohtaukset, missä tulevaa elokuvaa suunniteltiin. Silloin tuskin tunnettiin vielä sanaa "brainstorming", mutta sitähän tuo käytännössä on. Kiehtovaa ajatella, että jotain vastaavaa on menossa parhaillaan kymmenissä tiimeissä. Suurin osa niistä nyt työn alla olevista leffoista ja sarjoista jää unohduksiin, jos edes näkevät päivänvaloa. Mutta ehkä siellä jossain on kehitteillä seuraava Maija Poppanen, joka oikeasti oli/on hyvä elokuva, vaikka kirjailija sitä ehkä syvästi inhosikin.

Tämä ihan sujuvaa viihdettä, irroitti muutamat naurutkin, mutta ei silti klassikkoainesta.

Big Bang Therory - Season 8

BBT on minusta parasta komediaa, jota telkusta tulee tällä hetkellä, piste. Sarja on edennyt jo kahdeksanteen kauteen, joten tätä herkkua on tuskin montaa vuotta enää tulossa. Jenkeissä alkoi juuri 9. kausi ja kympistä on kai sovittu. Harva TV-sarja elää kymmentä kautta pidemmälle, mutta katsotaan nyt tämä kasi ensin alta pois. Sitten kun se, väistämätön, lopetusuutinen tulee ollaan suru puserossa. Nyt kiekko koneeseen, että pääsee nauramaan.

Jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin ei tämä aivan samanlaista ilotulitusta ollut, kuin parhaimpina vuosina. Vanhaa tuttua settiä, mutta muutamat hyvät naurut irtosivat, joten olen ihan tyytyväinen. Se, että katselu-urakkaan taisi mennä vain kolme iltaa, kertoo sekin jotain.

Ei spoilata, kun monella tämä on vielä näkemättä. Kerrotaan nyt sen verran, että kausi jää aikamoiseen clifhangeriin, itseasiassa useampaan. Tuskainen odotus taas edessä...

The Imitation Game (Blu-ray)

Makuunin poistopöytä yllättää välillä ja sieltä löytyy hyviäkin (uudehkoja) leffoja pikkurahalla. Aihe kiinnosti ja pääosan esittäjä, Benedict Cumberbatch, oli vakuuttanut minut jo aikaisemmin menevällä tulkinnallaan Sherlock Holmesista.

En tiedä kuinka tuttu Alan Turingin tarina on bittinikkareiden ulkopuolella, mutta varmaan ainakin nimenä tuttu monille? Herran johtama tiimi onnistui WW2 aikana lopulta murtamaan Natsien Enigma salakirjoituslaitteen salauksen, ja liittoutuneet pääsivät lukemaan salattua liikennetta lähes reaaliajassa. Turing teki sitä perustutkimusta, johon moni tietotekninen keksintö lopulta nojasi. Ei todellakaan mikään turha äijä.

Leffa vie mukanaan, vaikka tiedänkin sen surullisen lopun jo etukäteen. Benedict [MHO] loistaa, enkä keksi tästä oikeastaan mitään moitittavaa. Vaikka välillä huomaan miettivänä, että "meniköhän se oikeasti noin", niin muistutan itseäni, että tämä ei ole dokumentti.

Leffan jälkeen huomaan olevani syvällä Wikipedian uumenissa, ja vähän muuallakin lukemassa faktoja aiheessta. Huomaan olleeni monesta asiasta luulon varassa, mutta oppia ikä kaikki. Tästä voisi kirjoittaa vaikka kuinka pitkän tarinan, mutta oikaistaan nyt se suurin väärinkäsitys: Turing EI suunnitellut Colossusta. Tietokonetta, johon usein viitataan ensimmäisenä ohjelmoitavana tietokoneena. Eikä Colossus avannut Enigma sanomia. Eli aivan eri tiimin työtä ja se avasi toisen salauslaitteen sanomia.

Turing paranteli Puolalaisten kehittämää (ja jo WW1 aikana käytössä ollutta) elektromekaanista "tietokonetta" Bombaa. Turingin version nimi oli Bombe ja jenkit tekivät siitä jo sodan aikana oman, paljon nopeamman version jne. jne. Lukekaa itse jos alkoi kiinnostamaan. Minulla meni pikkutunneille asti, kun menin avaamaan tämän pandoran lippaan.

Hyvä leffa. Suosittelen.

Hercules: The Thracian Wars - Extended Cut (Blu-ray)

Kaikkea sitä tuleekin katsottua (ja ostettua). Onneksi lähti pikkurahalla mukaan Makuunin poistolaarista. Jos olisin maksanut tästä täyden hinnan, niin voisi hieman harmittaa.

Kreikan mytologia tuntuu olevan juuri nyt hip-ja-pop, leffoja aiheesta meinaan riittää. Tulisi edes joku siedettävä tulkinta, mutta ainahan sitä saa toivoa.

Omassa genressään varmaankin oli ihan OK. Leffan valopilkkuna Ian McShane, aka Lovejoy. Kaikkeen skeidaan sekin lähtee mukaan. Haluaisin kuitenkin nähdä tämän, Deadwoodissa loistaneen näyttelijän, vielä jossain laadukkaassa elokuvassa. Kai tämä reality-TV:n vielä voitti, mutta siinä ja siinä. Pitääkö taas huutaa Tarantinoa apuun? Please, pelasta Cage ja McShane. Molemmat ansaitsisivat parempaa kuin nämä nykyisen heille tarjotut työt.

Voisiko ne hai-leffat yhdistää jotenkin näihin? Hercules vs. 3 headed (sand) shark?

Taste of chlorine

Wau!

Vaihteeksi sarjakuvaa. Pongasin tämän kvaak.fi keskustelusta ja pistin hankintaan. Sattumalta amazon.co.uk kautta löytyi siistikuntoinen käytetty versio, joten ei kirpaissut kamalasti.

Tämä on kyllä jotain ihan muuta, ainakin minulle. Juoni lyhyesti: pojan kiropraktikko kehoittaa aloittamaan uimisen ja poika, pitkin hampain, tottelee. Sitten uidaan, huonolla tekniikalla, kunnes poika tapaa tytön, joka kertoo pari vinkkiä. Poika ihastuu tyttöön ja loput saatte lukea ihan itse, jos löydätte tämän jostain.

Tässä sarjakuvassa on paljon kuvia ja vähän tekstiä. Paljon turkoosia taidetta ja ekalla kerralla huomasin pikaselaavani tätä, että mitä seuraavaksi tapahtuu. Jarrutin aina puhekuplien kohdilla ja eikun eteenpäin. Ei, tätä ei saa suomeksi. Tekstiä on kuitenkin niin vähän, että kyllä tästä selviää peruskoulun Englannilla.

Hieno sarjakuva, vaikka eihän tässä oikeasti tapahdu juuri mitään.

Jos joskus aloitan kustantamaan sarjakuvia suomeksi, niin tämä on se ensimmäinen.

(Kuka? Persnettoa-tulee-mutta-tulkoot-Dibbler En tunne?)

Outcast

Joskus menneisyydessä Nicolas Cage teki hyviä leffoja. Sitten jotain tapahtui, ja pitkään tuntui siltä, että hänen nimi takasi filmin huonouden. Cage varmaankin teki parhaansa, mutta ne leffat vaan olivat niin huonoja, että yksi mies ei riittänyt nostamaan kökköä kokonaisuutta plussan puolelle.

En oikein tiedä mitä odottaa, kun survon herran tähdittämän "Outcast" pätkän koneeseen. Jos tämä on huono, niin toivottavasti sitten oikein kunnon kalkkuna. Aika nopsaan huomaan, että se joka raapusti levykotelon takakannen tekstit, ei ole katsonut itse leffaa, ainakaan kovin tarkasti. Ne mitään kiinalaista kaupunkia siinä alussa valtaa. Joku määrittelemätön lähi-idän kaupunki, jossa tapahtuu kurjia asioita ristiretkeläisten toimesta ja siitä moraalinen krapula. Eikun pakoon omia haamuja (sinne kiinaan), mutta sielläkin tapahtuu kurjia asioita. Tämä on tietysti sankarille oiva tilaisuus hyvittää menneisyyden syntejä ja lunastaa taivaspaikka, tai jotain.

Ihan perusseikkailuhan tämä on. Miekat kalisevat, välillä ratsastetaan ja jouskarillakin ammutaan. Pahiksilla on yhtenäinen musta uniformu ja lopussa paha saa palkkansa. Kunhan sankarit ovat ensin olleet sillai sopivasti alakynnessä. Tietysti niitä hyviksiäkin kuolee, mutta sehän lisää vain draamaa, right? Niin joo, ooppiumiakin käytetään, mutta se on pahasta. Miekkakäden tarkkuus kärsii, eikä se muutenkaan tee sinulle hyvää. Onneksi sankari pääsee tästä pahasta tavasta eroon jne. Voe elämä näitä käsikirjoituksia välillä.

Valitettavasti ei pääse sanomaan, että nyt Cage teki elämänsä roolin, ja tästä se ura lähtee taas nousuun. Keskinkertaisten ja huonojen leffojen jatkumo saa tästä seuraa. Tämä kai putoaa sitten kategoriaan "keskinkertainen". Voisiko Tarantino kirjoittaa herralle roolin johonkin elokuvaansa? Pelastihan hän aikoinaan Travoltankin uran.

Kyllä Jeeves hoitaa - Kausi 3

Jeeves "urakka" jatkuu, ja mikäs siinä, tämä on mieluinen urakka. Kolmannen kauden aluksi Bertie Wooster ja hänen miespalvelijansa Jeeves matkustavat ihan amerikkaan asti. Kieltolaki on voimissaan, mutta sehän ei ole hauskanpidolle kuin pieni hidaste, jos sitäkään.

Ihan samaa settiä tämä on kuin aikaisemmatkin kaudet. Eihän kukaan oikeasti jatkuvasti joudu vastuuseen ja pulaan toisten tekemisistä, kuten Bertie, mutta sehän tässä on se juju. Herra Wooster joutuu jatkuvasti, Aku Ankan tavoin, kiipeliin, ja Jeeves hoitaa sitten homman ns. kotiin.

Tasavahva suoritus molemmilta pääosan esittäjiltä, vaikka ei ehkä niin paljon mieleenjääviä kohokohtia, kuin siinä ihan ensimmäisessä kaudessa. Mieluummin tätä katseli, kuin jotain realityhömppää.

[seeing the Statue of Liberty for the first time]

Bertie Wooster: She's a fair size, Jeeves.

Jeeves: Indeed, sir.

Bertie Wooster: Puts one in mind of Honoria Glossop in that white dress she used to wear at hunt balls.

Jeeves: The similarity is a striking one, sir.

Bertie Wooster: Now, Jeeves, why do you think they built all these tall buildings?

Jeeves: Well, sir, it was partly because of the restricted size of Manhattan Island and partly because the island is solid granite and therefore capable of supporting such structures.

Bertie Wooster: Nothing to do with having got the plans sideways, then.

Jeeves: No, sir.

Bertie Wooster: That's what Barmy told me.

Jeeves: You will pardon me for saying so, sir, but Mr. Fotheringay-Phipps is not noted for his architectural expertise.

-------------------------------------------

Rockmeteller Todd: Good Lord, I'd have to dress for dinner every night! I won't do it. I can't do it! Do you realize, I don't usually get out of my pajamas till five in the afternoon, and then I just put on a sweater, like this?

Bertie Wooster: Don't listen, Jeeves.

Jeeves moans

Bertie Wooster: Jeeves?

Jeeves, in anguish, sits on a nearby tree stump, face cupped in hands

Bertie Wooster: I'm sorry, Jeeves, you shouldn't have heard that. [pats Jeeves on the shoulder]

Jeeves: [recomposing himself] I shall be better directly, sir.

-------------------------------------------

Jeeves: Will that be all, sir?

Bertie Wooster: Yes, that'll be all, Jeeves. ... Or rather no. I'll tell you what, Jeeves, you couldn't just pop down to Sir Watkyn's study for me, could you? You'll find a safe in there, just a little one ...

Jeeves: No, sir.

Bertie Wooster: Oh dash it all, Jeeves.

Jeeves: Will that be all, sir?

Bertie Wooster: You're a hard man, Jeeves.

Jeeves: But a free one, sir, and it is my ambition to remain in that state. Good night, sir.

5. Aalto - Rick Yancey

Olipas se lyhyt kirja, tai ei oikeastaan, ihan normipituinen. Hieman yli 400 sivua, mutta lukemiseen meni tasan päivä. Eihän tätä pystynyt laskemaan käsistään. Dystopiaa, avaruusörkkejä, tyttö rynnäkkökiväärin kanssa, isoja räjähdyksiä, (niska) implantteja jne. Aukkoja juonessa? Tietysti... daah, mitä väliä. Aivot narikkaan ja siitä se lähtee Cassien kujanjuoksu.

Arvasin aika monta kertaa, mihin juoni on menossa, vaikka kirjailija sitä vähän yritti hämätäkin. En antanut häiritä, tämän parissa viihdyin ihan kympillä. Maltan tuskin odottaa, että tästä tehdään huono elokuva. Kerrankin olen lukenut kirjan ennen leffaa.

Jatko-osakin on näköjään myynnissä, pitänee käydä joku päivä ostamassa. Se ei voi kuin lässähtää, nyt on meinaan henkilökohtainen rima korkealla. Ei kai tämä vaan ole trilogia? (On se, tarkistin wikistä). Oliko tämä suunnattu nuorisolle? Jos, niin aivan sama, tai sitten minäkin olen nuorisoa! \o/

Hyvä kirja. Ei taatusti sitä kovaa Sci-fiä, mutta viihdytti ihan kympillä.

Sokeanäkö - Peter Watts

No nyt on suorituspaineita. Tätä kirjaa on hehkutettu arvosteluissa, ja kavereidenkin toimesta. Palkintoja on ropissut jne. Pitikin mennä lukemaan arviot etukäteen. Kirja on kuulemma haastava, mutta palkitseva, sekä kuulemma "kovaa Scifiä". Mitähän sekin mahtaa olla? Ahaa, tieteeseen pohjaavaa tieteiskirjallisuutta. Aivot narikkaan lähestymistapa ei ehkä ole se oikea tämän kirjan kanssa.

Eikun työn alle ja onhan tämä kimuranttia tekstiä. Välillä pitäisi kaivaa sanakirja, että tajuaisi kaikkien sanojen merkityksen, mutta en viitsi. Epäilen, että saisin rampata kaiken aikaa etsimässä selityksiä, jos lähden sille linjalle. Ihan niin kauaa en ajatellut tämän kirjan kanssa painia.

Ei tämä nyt oikein lähtenyt. Varmaan ihan hyvä, taatusti haastava, mutta ei nyt vaan napannut. Olo oli vähän kuin Mulholland Drive elokuvaa katsoessa. Siinäkin pari kertaa tuli tunne, että "no nyt tämä lähtee", ja sitten taas jaariteltiin käsittämättömyyksiä. Ehdottomasti parasta antia olivat kuvaukset, kun ryhmä lähti tutkimaan örkkien alusta.

Minä niin halusin pitää tästä kirjasta, mutta kun ei niin ei. Pitää lukea joskus, parin vuoden päästä, uudemman kerran, jos vaikka sitten hokaisin tämän paremmin.

Siirros - Hugh Howey

Jostain syystä pidän dystopiaa käsittelevistä kirjoista. Tämän sarjan ensimmäinen kirja "Siilo" osui ja upposi, kun onnistui yhdistämään samaan pakettiin klaustrofobisen tunteen. Vähän samalla tavalla kuin Metro 2033, josta myös pidin. Metro 2034 jäi kuitenkin kesken, en pitänytkään. En kyllä enää muista miksi, mutta kesken se jäi.

Aluksi en pidä tästäkään. Kirja liikkuu kahdessa paikassa ja ajassa. Toisaalta seurataan siilojen rakentamista ja siihen liittyvää kähmistää, sekä taustoitetaan syitä miksi tähän on ajauduttu. Samaan aikaan seurataan myös siilojen elämää tulevaisuudessa. Homma saakin kummasti ryhtiä, kun maan päällinen elämä saadaan siivottua pois häiritsemästä, ja kaikki tapahtuu siiloissa. Eri siiloissa, mutta kuitenkin.

Eniten häiritsi kirjan nimi, ja sen sisälläkin käytetty termi "siirros". Mikä ihmeen siirros? Kansilehteen kurkkaaminen paljastaa, että alkuperäisnimi on "Shift", joka tarkoittaa siirtymää ja/tai työvoroa, ja johan selkisi. Se kaaviokin tuli ymmärrettäväksi. Ymmärrän tietysti, että kustantaja on halunnut pitää rimmaavat nimet kirjan osien välillä, mutta jos se haittaa lukemista, niin pas... huono päätös. Varsinkin kun viimeinen osa on näköjään suomenkieliseltä nimeltään "Kohtalo", että se siitä yrityksestä saada kaikki kolme nimeä rimmaamaan jotenkin.

Alku tökki, mutta parani loppua kohden, eli loppujen lopuksi pidin tästä. Koska kyseessä on jonkin sortin Sci-fi, niin jätetään juonen aukkojen repiminen tekemättä. Tästä on hyvä jatkaa. Voi olla, että joutuu hakemaan päätösosan samantien hyllyyn, kunhan se ilmestyy. Kustantajan mukaan jo tässä kuussa.

Mission impossible - Rogue Nation

LA illan päätteeksi löydän itseni oikeasta leffateatterista. Oho, ja oikein VIP-sali, missä kunnon löhöasentoon menevät lepotuolit. Miten tässä näin pääsi käymään?

Tunnustan, että vaikka Tom Cruise henkilönä ei ole minusta kauhean fiksu, tai symppis, pidän hänen leffoistaan. Joten filmi pyörimään, kyllä se varmaan viihdyttää.

2h 10min myöhemmin ...  no, olihan taas pläjäys. Ei Mission Impossible sarjaa koskaan ole voinut liiasta realismista syyttää, eikä pääse nytkään. Leffa paahtoi menemään sata lasissa, maasta toiseen. Maalla, merellä (tai ainakin vedessä) ja ilmassa. Tietotekniikan mielikuvitukselliset ratkaisut saivat aikaan päänsärkyä, kuten aina tämän sarjan kanssa. Tuttua settiä, jos on nähnyt sarjan aikaisempia leffoja. Pari vitsiä jopa nauratti, uskoakseni jopa ihan siinä kohtaa, missä ohjaaja sen tarkoitti.

Minusta tämä oli vähän liian pitkä. Ei ole hyvä merkki, jos kesken leffan tarkistaa kelloa. Puoli tuntia tiiviimpi paketti, niin hyvä olisi tullut. Stuntit ovat komeita, juonenkäänteitä piisaa, mutta ei vaan lähde. Ehkä olen jo liian vanha tämän genren leffoihin? Tai nähnyt tämän saman leffan jo liian monta kertaa?

Erikoismaininta siitä, että BMW logo hierotaan katsojan naamaan aika moneen kertaan. Ei kovin hienotunteista tuotesijoittelua.

Kokonaisuutena ihan OK leffa. Saatan ostaa alekorista omaan kokoelmaan. Kunhan se bluray ei maksa vitosta enempää. Huonomminkin olisi voinut LA iltansa viettää.

Akira Kurosawa - RAN

PE illan kanavasurffaus loppuu lyhyeen, kun sattumalta vaihdan YLE Teemalle samalla hetkellä, kun sieltä lähtee pyörimään epookkien epookki. En muista koska olen nähnyt tämän viimeksi, mutta vuosia sitten. Ensimmäinen tunti hurahtaa kuin itsestään, on tämä edelleen komeaa katsottavaa. Ei tainnut aikoinaan tulla kuin puvustuksen Oscar, mutta hyvästä syystä.

Kun ei tiedä miten aikalaisten ajatus on oikeasti juossut, niin ei oikein osaa sanoa miten realistisia kaikki juonenkäänteet oikein ovat. Ajatus siitä, että perheen pään menettää kaiken valtansa ja omaisuutensa omalla, huonosti muotoillulla määräyksellään, tuntuu vieraalta ja oudolta nykyvinkkelistä. Tai se miten kaksi veljeksistä kääntyy isäänsä vastaan, tai miten naisen vietävissä toinen näistä pökkelöistä on jne. jne. Mutta tämähän onkin draamaa, oikein Shakespeare sovitus, joten sallitaan nämä nyt sitten.

Ainoastan lopun taistelu, missä metsän rajasta paukutellaan menemään ratsumiehiä, saa nykyään aikaan päänsärkyä. Ehkä olen turtunut tietokoneilla tehtyihin massiiviisiin armeijoihin, mutta tässä ei vaan tule massataistelun tuntua. Lisäksi joku niistä kiväärimiehistä olisi voinut edes näön vuoksi ladata pyssyään välillä, suustaladattavia kun kuitenkin ovat. Nyt äijät paukuttelevat metsän rajasta kolmessa(!?) rivissä, harvalta joukolta vaikuttavia ratsumiehiä, ja kukaan ei lataa välissä.

Visuaalisesti edelleen mahdottoman hieno ja kun ei kelaa liikaa juonen hölmöyksiä, niin hyvä leffa.

Tom Clancy - Punaisen lokakuun metsästys

Piti sitten lukea toinen Clancy heti perään, ja Punaisen Lokakuun metsästys on parempi kirja kuin "Näkymätön vihollinen". Vaikka kirjat on julkaistu eri järjestyksessä, eli "Lokakuu" ensin, niin hieman epäilyttää, että Näkymätön vihollinen olisi kirjoitettu kuitenkin ensin. Tai sitten kirjat ovat olleet kirjailijalla työn alla samaan aikaan. Luin kirjat tarkoituksella siinä järjestyksessä, missä Jack Ryanin tarina etenee loogisesti.

Poissa on isänmaallinen paatos, enimmäkseen. Lopussa tosin taas keulii kun pitää hieroa neukkujen naamaan faktoja, miten hieno maa jenkkilä oikein on. Pikkutarkkaa teknistä nippelitietoa on vähennetty, eikä Jack Ryan ole ihan niin kirkasotsainen partiopoika kuin Näkymättömässä vihollisessa. Toki hän pistää yhden kommunistin kylmäksi, mutta se toinen aloitti räiskimisen, eli oma vika. On se äijä.

Joukkojen asettelua kuvatessa mieli teki kaivaa esiin tietokoneella pohjois-Atlantin kartta, ja tiirailla vähän paikkoja. Jäi kuitenkin tekemättä, ei sittenkään viitsinyt.

Eivät nämä oikein tunnu kestävän aikaa ja tuskin luen tätäkään kirjaa enää kolmatta kertaa.

Pitänee katsoa tästä tehty leffa seuraavaksi, jos se vain löytyy hyllystä. Muistelisin, että omistan sen, mutta en ole 100% varma asiasta. Ensimmäinen hyllyjen kaivelu ei tuottanut vielä tulosta.

Watch Dogs - PS3

Tätä peliä ilmeisesti hypetettiin ennakkoon niin paljon tekijöiden toimesta, että pettymys sen julkaisun jälkeen oli normaalia suurempi. Törmäsin yhteen arvioon, jossa luki tylysti, että "meitä on petetty". Koska en juurikaan seuraa pelimaailmaa, niin kaikki tämä ennakkohehkutus meni minulta tyystin ohitse. Ehkä parempi niin, koska ei tämä nyt huonokaan ole.

Peli tarttui mukaan alennusmyynnistä, ja nyt se tuli iltapuhteina pelattua läpi. Pääjuoni siis, sivutehtäviä yms. on vielä tahkoamatta vaikka kuinka monta. Genre taitaa olla ns. vapaa hiekkalaatikko, joka on tuttu mm. GTA- ja Far Cyr sarjasta. Genre josta pidän kovasti.

Tätä peliä minä aluksi vihasin, tai en ainakaan pitänyt siitä paljon. Syynä oli kontrollit, jotka oli "sotkettu". Toisin sanoen, nappulat eivät olleet aivan samassa järjestyksessä, kuin esim. Far Cry nelosessa, jonka olen viimeksi pelannut läpi. Jos jossain valikossa on mahdollisuus säätää ohjaimet mieleiseksi, minä en sitä huomannut ja/tai viitsinyt kaivaa esille. Alku oli siis melkoista räpellystä, kun yritin esim. näplätä inventaariota ja vetäisin hirmuisen tykin esille keskellä väkijoukkoa, ja sitten mentiin karkuun poliiseja.

Toinen mitä vihasin oli se, että joku toinen pelaaja saattoi livahtaa sotkemaan minun peliä kesken kaiken. Arvosteluissa tätä ominaisuutta on hehkutettu, mutta minua ei naurattanut yhtään, kun kesken tehtävää joku pälli tuli ja sotki koko paketin. Sellaisessa vaiheessa, että en ollut vielä oppinut mistä kohtaa ohjainta löytyy ammu- ja juokse-toiminnot. Kävelin siinä kohtaa ADSL modeemille ja katkaisin internet-yhteyden suutuspäissäni. Siitä sai mokoma, häh-hää. Seuraavaksi blokkasin koko mahdollisuuden pois pelistä. Minä pelaan yksin, niin kerta.

Sitten kun opin ohjaimen toiminnot alkoi lyyti kirjoittamaan. Juoni oli perushuttua, hakkerointi puuduttavaa ja sivutehtävistä hauskinta oli jengien piilopaikkojen putsaaminen. Eniten otti päähän tehtävienannoissa, kun lukee, että "taltuta" joku tyyppi. Ei siis mitään tietoa saako sen tyypin listiä (helppoa), vai pitääkö päästä tappituntumaan ja mäiskiä jousipampulla sairaalakuntoon (vaikeaa). Piti aina kokeilla, mikä oli sallittua.

Tykkäsin, vaikkei tämä mitään uutta genreen tuonutkaan.

Tom Clancy - Näkymätön Vihollinen

En tiedä mistä sain kimmokkeen kaivaa tämän hyllystä, mutta on yksi niistä kirjoista joita ei ole edes avattu vuosiin. En ollut edes varma olenko tätä koskaan lukenut. Lukiessani pari yksityiskohtaa (ja niitä Clancyn kirjoissa riittää) paljasti, että on tämä joskus luettu, vuosia sitten.

Niin, ne yksityiskohdat. En saata edes kuvitella millaisen työn takana niiden kaivaminen on ollut aikoinaan, kun ei ole ollut internettiä hakukoneineen. Clancy selostaa kaiken pikkutarkasti, joskus jopa puuduttavassa määrin ja välillä sellaisella paatoksella, että ei vaan jaksa. Voin vain kuvitella miten suuria isänmaallisia tunteita tämä on aikoinaan herättänyt jenkkilukijoissa.

Vaikkei sitä ääneen sanota, niin kirjan kuninkaalliset ovat kai olevaan Charles & Diana. Nyt on tietysti helppo räksyttää, että ei mene ihan nappiin tämän pariskunnan kuvaus, mutta ehkä liitto näytti vielä kasarilla ulospäin täydelliseltä. Täydellisyyttä hipoo sensijaan päähenkilö Jack Ryan, ärsyttävyyteen asti. Aaargh, ei kai tuollaisia jätkiä oikeasti ole olemassa? Entinen sotilas ja pörssimeklari, nykyinen proffa, joka tosipaikan tullen pistää terroristit kylmäksi. Meklarihommiakin teki vain sen verran, että nykyään on fyffee just sillai sopivasti.

Jätetään juonen reiät repimättä, koska kaikesta huolimatta tämä oli ihan viihdyttävää settiä. Äijäkirja, taatusti tekijänsä näköinen, eikä paikoitellen ole oikein kestänyt aikaa. Johtuu varmaankin, ainakin osittan, niistä lukuisista pikkutarkoista kuvauksista. En usko, että luen tätä enää koskaan kolmatta kertaa. Jack Ryan kaikessa ärsyttävyydessään on kuitenkin sellainen hahmo, että lisää pitää saada. Seuraavaksi sitten työn alle "Punaisen lokakuun metsästys?". Vai pitäisikö vaan katsoa leffa?

Lovejoy - Kausi 1

Eilen illalla sain ensimmäisen Lovejoyn tuotantokauden katsottua loppuun ja nämähän ovat vieläkin oikein mukavaa viihdettä. Pikkuhuijari Lovejoy puuhastelee jollakin, tuntemattomaksi jääväksi. paikkakunnalla, vaihtelevalla menestyksellä. Vaikka meno ei aina olekaan täysin rehellistä, niin päähenkilöllä on moraali ja sydän kohdillaan. Sivuhahmotkin kaikkine kliseineen täyttävät paikkansa. On juoppo asiantuntija, nuori (tyhmä?) apulainen joka on hevidiggari, ilkeä rikas vuokra-isäntä ja tietysti kun briteissä ollaan, lady, joka usein saa viimeisen sanan. Ain't that nice?

Sarjassa tulee paljon pikkutietoa historiasta ja en jaksanut guuglettaa kuin pari juttua. Ainakin ne, mitkä tarkistin, pitivät suurinpiirtein paikkansa, sikäli kun Wikipediaan voi luottaa. Taustatiimi lienee tehnyt tutkimustyönsä. En silti lähtisi kehuskelemaan tästä sarjasta opitulla historian/antiikin "osaamisella".

Sarja on myös kestänyt aikaa, ehkäpä juurikin aiheensa takia. Mitä nyt välillä ajankuva hymyilyttää valtavan kokoisine "kännyköineen", 80-luvun vaatteineen jne.

Ainoastaan Lovejoyn kaksi ensimmäistä tuotantokautta on julkaistu DVD-muodossa suomitekstein. Kaikki jaksot kuitenkin löytyvät tätä kirjoittaessa YLE-areenasta, joten kipin kapin sinne, jos sarja kiinnostaa. Kiitokset Yleisradiolle uusinnasta, jos loppuja kausia ei saada koskaan levylle suomiteksteillä.

Dokumentti - Juoppohullun päiväkirja 5

Olen jo niin naavaparta, että ensimmäinen kontakti juoppiksiin tapahtui internetin välityksellä. Se oli vielä sitä aikaa kun selain oli Mosaic tai Netscape, ja hakukoneena Altavista. Mistä lie linkki oli löytynyt, mutta tulihan niille jutuille naureskeltua jossain ATK-luokan takarivissä. Himaan ei ollut varaa nettiä hommata. Enimmäkseen mentiin vielä modeemiyhteyksillä, joissa minuuttipohjainen veloitus ja rahamiehillä oli ISDN. Jos tuli liian vanhoja juttuja, niin kysykää museon kuraattorilta, se tietää.

Kun Internetin luonne oli vielä vähän hakusessa, ja omakohtainen kyynisyys vasta kasvamassa, ei aina oikein tiennyt lukiko silloin fiktiota, vaiko jonkun ihan oikeaa päiväkirjaa. No, fiktiota se oli, vaikka ainakin jonkinlaisia yhtäläisyyksiä taitaa olla kirjailijan omiin kokemuksiin. Myöhemmin nämä tekstit painettiin ihan kirjaksi ja ensimmäinen juoppis tuli napattua matkalukemiseksi juuri ennen hääpäivää. Niin siinä kävi, se kirja lopulta matkasi ihan kreikkaan asti ja olihan siinä hihittelemistä. Ainoa ongelma tuli siitä, että kirjan kuvitus oli niin hävytöntä, että meidän piti aina piilottaa kirja siivoojalta. Olisi raukka vielä saanut kohtauksen, tai jotain.

Sarja on edennyt nyt jo viidenteen (ja viimeiseen?) osaansa ja päähenkilö taistelee edelleen, huonolla menestyksellä, alkoholin kanssa. Poissa on ensimmäisten kirjojen räyhäkkyys, nyt uidaan syvissä vesissä. Niin syvissä, että parisuhteet ovat repeämispisteessä, juodaan tolkun menoon asti, omaisia kuolee ja sitärataa. Hilpeää settiä siis, mutta silti hyvä kirja, lukekaa itse.

Ei mennyt ihan kertalukemalta, mutta eipä siinä montaa iltaa mennyt aina kun sain vain opuksen kammettua ensin auki. Pitää kai lukea ne vanhat juoppikset uudestaan joskus, että vieläkö se sekoilu naurattaa, vai olenko kasvanut kirjailijan ja kirjan hahmojen mukana.

Jos saa esittää toiveen, niin jatkoa Kristianin seikkailuille.