lauantai 21. tammikuuta 2017

Maailman pisin pajunköysi - Thomas Oldrup ja Åke Persson

Populaari-historia on (aiheesta riippuen) hyvää viihdettä. Varsinkin jos se tarjoillaan pienissä paloissa. Tämä kirja on juuri sellainen. Åke Persson ja Thomas Oldrup ovat etsineet 101 tarinaa/käsitystä historiasta, joita olemme tottuneet pitämään tosina, ja todistavat ne sitten vääriksi.

Kuten esimerkiksi semmoinen väite, että Kiinan muuri näkyy kuuhun asti. Tosin minun ala-koulun aikaan väite kuului, että se on ainoa rakennelma joka erottuu avaruuteen. Ja kuulemma erottuukin. Jos mukana kiertoradalla sattuu olemaan hyvät kiikarit, ei ole pilviä ja tietää mihin suuntaan tähystää. Eli tämän väitteen tiesin (kiitos opettaja) hölynpölyksi jo kouluaikana, mutta sitäpä en tiennyt, että väite esitettiin jo vuosia ennen, kuin kuussa edes käytiin. Joku siis aikoinaan väitti pokkana, että kiinanmuuri on ainoa ihmisen rakentama rakennus, joka näkyy kuuhun, vaikka kuulennoista ei ollut vielä tietoakaan. En tiedä kumpi on surullisempaa: tämän megaluokan pajunköyden syöttäminen, vai se, että joku oikeasti uskoi sen ja kertoi totena eteenpäin.

Osa jutuista on semmoisia, että en ole niistä koskaan kuullutkaan. Ne on kasattu Ruotsista/Tanskasta, ja siksi meille hieman tuntemattomampia. Kuten esim. väitteet Ruotsin Vasaloppet-hiihdoista, tai siitä että Kaarle 16. kustaa ei oikeasti ole (järjestyksessä) 16. Kustaa niminen kunkku Ruotsissa, vaan kymmenes. No nyt tiedän. Kirjaa on kuitenkin tuunattu suomea varten, ja siihen on etsitty 10 väittämää suomesta. Tiedä sitten mitä on pudonnut pois, mutta ei haittaa. Tämä oli helppoa ja viihdyttävää luettavaa, vaikka välillä menikin ns. nipotus-osastolle.

Jossain on väitetty, että Charles Lindbergh olisi ensimmäinen, joka lensi yli Atlantin. Tämähän ei tietysti pidä paikkaansa, ja tämä tarina myös kirjassa todistetaan vääräksi. Minulle tosin historian opettaja osasi aikoinaan kertoa, että Charles Lindbergh oli ensimmäinen, joka lensi yksin yli atlantin, ja tämä on tosi, eikä siinä ole mitään korjattavaa. Pari muutakin vastaavaa tarinaa kirjasta löytyi ja joutui väkisinkin miettimään, että minulla on ollut aikoinaan hyvät opettajat.

Hauska ja kiva pikkukirja, joka soveltui mainiosti iltalukemiseksi. Tämähän on tavallaan jatkoa semmoiselle opukselle, kuin "Maailmassa on virhe", joka kai pitää etsiä jossain vaiheessa luettavaksi.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti