keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Spectre

Tehdäänpä heti alkuun selvää kahdesta asiasta, jotka häiritsivät eniten:

  • Jos Bond lupaa naiselle, että hän palaa kohta, Bond pitää lupauksensa ja palaa kohta. Ehkä hieman rähjääntyneenä, mutta Bond pitää tällaiset lupaukset, aina. Niin kerta...
  • Kun tappelu junassa alkaa, niin juna on täysin tyhjä. Ei siis ketään muuta, kuin Bond, Bond-tyttö ja pahis. Ei siis yhtään ketään, edes keittiöhenkilökuntaa. Sellaisella junavuorolla, jossa on kuitenkin ravintola ym. palvelua tarjolla ja vaikka kuinka monta vaunua.
No niin, se siitä, nyt voi heittääkin aivot narikkaan ja ottaa rennosti. Uusin Bond on täällä taas, ja se on aina tapaus. Hirmuisella budjetilla on saatu aikaan näyttävää ja vauhdikasta jälkeä. Romua (ja ruumiita) syntyy totuttuun tapaan, eikä huumoria ole unohdettu. Huumori ei onneksi ole yhtä alleviivaavaa kuin Roger Mooren aikaan, joka mielestäni meni jo vähän ylikin.

Pidän Daniel Craigin Bond tulkinnasta, vaikkei Brosnanin Bond sekään huono ollut. Harmi jos tämä jää herran viimeiseksi Bondiksi. Hienot ovat jäähyväiset, jos hän ei enää suostu tekemään yhtään Bondia.

Uusi Q oli (edelleen) hyvä, samoin se lähes mykkä, luonnonvoiman lailla jyräävä, pahis. Joka muuten 100% varmasti jäi henkiin, sanokaa minun sanoneeni. Hänen (vai sen?) ja Bondin polut vielä taatusti kohtaavat.

Ryminää piisaa, pahikset ovat pahoja (ja niillä useimmilla on mustat vaatteet), autot komeita, eksoottisia ja tietenkin nopeita. Bond tappaa talossa ja puutarhassa, sekä saa kaikki haluamansa naiset. Siitäkin huolimatta, vaikka tämä hetkeä aikaisemmin uhkaa tappaa koko äijän jos Bond erehtyy lähentelemään. On se äijä, miehinen mies. 

Leffassa oli paljon viittauksia vanhoihin bondeihin, joita oli hauska pongailla. Jos et löydä yhtäkään olet katsonut Bondisi todella huonosti, ja sitä Aston Martinia ei sitten lasketa.

Kaksi ja puolituntia meni hetkessä. Kyllä tämä kannatti kokea isolta kankaalta.







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti