The Lizzie Borden Chronicles - Netflix

Ei mitään muistikuvaa koska olin lisännyt tämän Netflixin omalle listalle, mutta sieltä se pomppasi yksi ilta silmille. Hieman ihmettelen, kun en nyt ole mikään länkkäreiden suurkuluttaja, ja kuvaston perusteella tämä on semmoinen. No, Red Dead Redemption 2 hinnan putoamista odotellessa, katsotaan pois ja voihan sen jättää kesken jos ei lähde. Se kaikkien aikojen paras western-sarja on muuten edelleen Deadwood. Joka muuta väittää ei tiedä mistä puhuu.

Ilmeisesti tämä Lizzie Borden oli ihan oikea henkilö, mutta itse kuulin hänestä ensimmäisen kerran tämän sarjan myötä. Häntä kai aikoinaan syytettiin vanhempiensa murhaamisesta kirveellä, mutta ei tuomittu. Siihen ne yhtymäkohdat todellisuuteen tämän sarjan kohdalla sitten jäävätkin.

Sarjan Lizzie on kaunis, mutta kylmäverinen tappaja, joka hymyilee "kuka minäkö?"-hymyään samalla, kun viiltää toiselta kurkun auki. Alussa homma pysyy vielä jotenkin hanskassa, ja katsoja pysyy Lizzien puolella. Hänhän vain suojelee itseään, ja siskoaan, mutta sitten homma lähtee ihan käsistä ja laukalle. Lizzie ei kummoista syytä tarvitse pistääkseen toisen kylmäksi, ja huomaan (melkein) huutavani televisiolle: "Ei Lizzie! EI!", kun neiti pistää hyrskyn myrskyn ja kalmoja syntyy.

En spoilaa sisältöä enempiä, mutta sen verran jää loppu roikkumaan ja sopivasti auki, että emme välttämättä tavanneet tätä hahmoa viimeisen kerran.

Suositellaan, kaikesta aivottomuudestaan huolimatta. Jännitysmomentti oli usein lähinnä siinä, että millaisen (brutaalin) tavan Lizzie tällä kertaa keksii listiä toinen. Sen voin spoilata, että elämästä ei tosiaankaan selviä hengissä, ainakaan jos tämä neiti asuu naapurissasi.

Mirkka Lappalainen: Maailman painavin raha

Olen taatusti lukenut Lappalaisen muitakin kirjoja, mutta juuri nyt en saa yhdenkään muun nimeä mieleeni, enkä jaksa (viitsi) raahata takapuoltani kirjahyllylle. Lunttaan siis googlesta ja heti muistan lukeneeni hänen tuotannostaan viimeksi "Jumalan vihan ruoskan", josta taisin pitää paljonkin. Sen raskaasta aiheesta huolimatta.

Nyt kuitenkin sain valmiiksi hänen essee-kokoelmansa, ja vaikka sen lukemiseen menikin kohtuuttoman pitkä aika niin se ei millään muotoa ole kirjan vika. Syy löytyy peilistä: ei pitäisi lukea niin montaa kirjaa yhtäaikaa. Nyt sain kuitenkin "urakan" valmiiksi ja kyllähän Lappalainen edelleen pysyy minun lempi-historioitsijoiden joukossa.

Tähän kirjaan on kasattu pieniä juttuja sieltä sun täältä. Lappalainen kertoo aikalaisten tavoista, jotka äkkiseltään vaikuttavat nykyihmisen vinkkelistä aivan käsittämättömilta. Sitten tulee selitys, ja asia vaikuttaa ainakin hieman järkevämmältä. En tiedä kuinka monta tuntia Lappalainen on viettänyt lukemassa pölyisiä arkistoja, kaivaen sieltä meille jonkin tarinan hämmästeltäväksi, mutta arvostan suuresti. Ilman tätä kirjaa nämä tarinat olivat varmaankin hautautuneet, jos nyt eivät ikuisiksi ajoiksi, niin ehkä vielä hyvinkin pitkäksi aikaa sinne arkistoon.

Historia tulee eläväksi, se koskettaa ja naurattaa. Voiko kirjaa vielä enempää kehua? Hyvä oli, ja seuraavaksi sitten lisää Lappalaista lukuun. Hyllyssä näyttäisi olevan ainakin "Pohjolan Leijona" odottamassa lukemistaan.

Roger Waters, Areena, Helsinki 21.8.2018

Niin joo, minäkin olin täällä \o/ unohtunut vain keulia asian kanssa.

Pink Floyd kuuluu kestosuosikkeihini: Wish You Were Here, The Wall ja Dark Side Of The Moon, siinäpä olisi minun autionsaaren levyjä. Niin ja mausteeksi sieltä alkupään levyiltä jotain härömpää settiä (esim. Astronomy Domine), sekä tietysti "Animals".

Kun herra kävi edellisen kerran suomessa "The Wall" spektaakkelinsa kanssa olin siellä, ja olihan se aikamoista, joten odotukset olivat korkealla. Kun PF ei kerran enää kierrä, ja David taitaa hänkin olla eläköitymistä vailla valmis, niin onhan se hienoa, että edes tämä herra jaksaa painaa ja kiertää.

Neljää biisiä lukuunottamatta koko setti on täynnä Pink Floyd klassikoita. Toinen hitti seuraa toista, ja meno laimenee vain herran soolotuotannon kohdalla. Jotkut osaavat näköjään nekin (ulkoa), mutta minua ne eivät liikuta mihinkään suuntaan, sorry. Ehkä olen hieman kriittinen, mutta herra on itse sen riman sinne hilannut.

Enkä edes muista koska olen viimeksi ollut kantaaottavalla keikalla. Lapsikuoro, resist! ja tämä on vasta alkua. Hallin kattoon ilmestyy SE voimalaitos, suoraan Animals levyn kannesta, ja sitten saa Trump kyytiä (ja muutama muukin poliitikko). Dogs/Pigs (Three Different Ones) tulee antaumuksella, ja pitkään, progee. Leijuva sika ilmestyy taas riemuksemme, ja jos jollekin on vielä jäänyt epäselväksi mitä mieltä herra Waters on eräästä poliitikosta seinälle heijastetaan vielä varmuuden vuoksi selvällä suomen kielellä biisin päätteeksi: "Trump on sika!".

Oho, mutta virkistävää kaiken tämän nykyajan mielensäpahoittamisen keskellä. Saattoi olla joillekin liian hapokasta, mutta minua tämä ei hätkäytä. Olen seurannut miehen lausuntoja ja ns. yllätyksiä ei pääse tulemaan. Minä olen täällä musiikin takia, ja kun saarnakin jää aika lyhyeksi, niin ei pääse latistamaan tunnelmaa.

Olihan keikka, ja tervetuloa uudelleen. Ensikerralla voisit jättää ne soolo-uran biisit kokonaan narikkaan, eikös vaan?

Ultra Bra - Sokeana Hetkenä (WSOY) eKirja

Ollut hieman verkkaista allekirjoittaneen lukuhommat viimeaikoina. Toki, jos työn alla on yhtäaikaa 4-8 kirjaa, niin eihän ne oikeasti edisty mihinkään. Matkalla töistä kotiin Radio-Rock tuuppaa ulos jotain hevirock-mättöä. jonka olen kuullut ties kuinka monta kertaa. Kynnys ylittyy, ja vaihdan kanavaa. Ehdin juuri kuulemaan "Haikaran" viimeiset sävelet, ja biisi jää soimaan päähän. Himassa pistän juutuubista tulemaan Ultra-Bra ja omat suosikkini 1) Villiviini 2) Vesireittejä ja 3) Pärnu, niiden soidessa muistan, että "hitsi, minullahan on kai se niiden stoorin kertova kirja, jossain ... ladattavissa". Jotenkin onnistuin aikaisemmin koheltamaan itselleni ilmaiskappaleen Elisan Latauspalvelusta (siis asiakastuen avustuksella), joten varmistamaan asia ja kohta onkin kirja ladattu läppäriin.

Tarkoitus ei ole alkaa lukemaan sitä, selvitän vain onko läppärissäni sen lukemiseen soveltuvaa ohjelmaa. Kappas, semmoinen löytyy (Sumatra PDF) ja aukeaa hienosti koko aukeaman suuruudelta. Hitsi, tämähän on miellyttävä lukea tästä näin, ja päätän lukea johdannon. Varttituntia ennen PSG - Liverpool pelin alkamista tajuan, että koko kirja on luettu. Toki välillä olen pistänyt juutuubista pyörimään asiaankuuluvaa taustamusiikkia, ja sauna aiheutti pienen katkon lukuhommiin, mutta oho ... melkein 400 sivuinen kirja yhdellä kiskaisulla. Kertonee ainakin sen, että 1) aihe kiinnosti minua 2) tarina kulki = hyvin kirjoitettu. Tarina etenee hyvinkin isoilla vedoilla välillä, mutta eiköhän ne olennaiset tapahtumat ja käänteet tule kerrottua.

Sitä en tiedä olisiko tämä ollut Finlandian arvoinen tietokirja, mutta jos Ultra Bra:n tarina vähääkään kiinnostaa, tämä on ns. "must"-luettavaa. Tiedän, että bändi jakaa mielipiteet hyvinkin vahvasti, mutta semmoista se elämä on.

Ei, en nähnyt heitä livenä. En edes näillä paluukeikoilla, jotka todennäköisesti olivat ne vihonviimeiset mahdollisuudet.

Buenos Dias kirvesvartta - Juha Vuorinen

Juha Vuorinen kirjoittaa ihan omannäköisiä ja makuisia kirjoja. Tämä viimeisin on jo kymmenes hyväntekeväisyyspokkari. Tällä kertaa ei tainnut mennä euroja kenellekään, mutta jokainen vuonna 2018 palvelukseen astunut sai kirjan luettavakseen. Kannatettava idea, koska minunkin tuttavapiirissä on parikin henkilöä, jotka eivät oman ilmoituksensa mukaan ole koskaan lukeneet yhtään kirjaa. Jos siis unohdetaan ne mitä oli koulussa pakko lukea. Hämmentävä ajatus, mutta jos tämän kirjan myötä joku varusmiespalvelusta suorittava saadaan tarttumaan toiseenkin kirjaan, niin mahtavaa, koska lukeminen oikeasti kannattaa. Lue enemmän, luule vähemmän, vai miten se nyt meni.

Sisältö on taattua Vuorista. Perheen oman arkielämän kummallisuuksien ja tapahtumien hieromista naamaan, sekä tietysti välillä kommentoidaan maailman tapahtumia. Milloin tuttavapiirin iskä paljastuu mafiosoksi, milloin pitäisi vetää nimi alle espanjankielisiin sopimuksiin, tietämättä mitä niissä papereissa lukee, kun ei osaa kieltä jne.

Tämä on kirjana juuri sopivaa iltalukemista, koska tarinat ovat lyhyitä. Yllättävän pitkään tämän kanssa kuitenkin meni, mutta se johtui varmaankin kahdesta(kin) asiasta:

- jos hukkaat kirjan pariksi kuukaudeksi, niin sen lukeminen väkisinkin viivästyy.

- jos sinulla on näitä lyhyitä tarinoita sisältäviä kirjoja kesken yhtä-aikaa viisi, niin eihän niistä mikään edisty maaliin asti.

Tämän sain maaliin, ja jos Vuorinen uppoaa, niin tästä taas fiksi, jolla pitäisi sitten jaksaa jonkin aikaa. Viimeisillä sivuilla nimittäin paljastuu, että lyhäreitä ei ole tulossa nyt vähään aikaan. Herra keskittyy uuden romaanin kirjoittamiseen, ja nyt pitää vain olla peukut pystyssä, että se on uusi Kristian-kirja.

En uskalla edes toivoa, että "saksalaisen erotiikan asiantuntija" Mikael saisi oman kirjansa. Se olisi kyllä aika huikeaa.

Frankenstein Chronicles 1. kausi (Netflix)

Lontooseen sijoittuva historiallinen rikos/kauhu-sarja? Yes, count me in, ja eikun katseluun.

Vuosi on 1827, ja tapahtumapaikka Lontoo. Ne ketkä osaavat historiansa tietävät, että Viktoriaaninen aikakausi saattaa nykyään vaikuttaa romanttiselta, mutta oikeasti meno oli kaikkea muuta. Lontoo oli silloin likainen, väkivaltainen ja ennen kaikkea kylmä paikka (ainakin talvella). Huomaan riemastuvani pienen pienistä yksityiskohdista. Sellaisista, että henkilöiden hengitys huuruaa, vaikka oltaisiin sisätiloissa. Senaikainen brittitalo (ja vähän samaa vikaa vielä nykyäänkin) piti tuulen ja sateen ulkona, mutta ei lämpöä sisällä. Ensimmäinen kerta, kun huomaan minkään sarjan toteuttaneen tätä yksityiskohtaa.

Historiallinen tarkkuus lienee siis ns. kohdillaan. Mitenkäs ne muut asiat sitten? Näyttelijät osaavat hommansa, melko nimekästä kaartia, joten tuskin tulee yllätyksenä. Kuten sarjan nimikin sanoo, niin juonessa on yhtymäkohtia klassikkokauhukirjaan, mutta tämä ei ole suora uusversio siitä.

Minusta, tarinankerronta oli vähän liiankin verkkaista, mutta kyllähän tämän katsoi. Tiedä niistä kauhuelementeistä, mutta myönnän lopun koukun olleen yllätys ja ns. potku munille. Enpäs nähnyt tuon tulevan. Eli ihan hyvää viihdettä, mutta jostain syystä kakkoskauden katsomisen aloittaminenkin odotuttaa itseään. Vaikka sen saisi parilla kaukosäätimen klikkauksella rullaamaan.

Valerian Shingouzlooz inc. (sarjakuva)

Herroja Cristin ja Mézières ei Valerian sarjakuvien tekeminen enää kiinnosta. Tai ehkä kiinnostaisi, mutta ikää alkaa herroilla olemaan jo sen verran, että viettävät hyvin ansaittuja eläkepäiviä. On aika antaa uusille tekijöille mahdollisuus näyttää kyntensä, toki em. herrojen tarkkailussa. Kuten kansikin sen sanoo: "By Lupano (tarina) and Lauffray (kuvat) in the style of Christin and Mézières".

Sama suomeksi: tehkää vaan uusi Valerian tarina, kunhan se näyttää siltä, kuin alkuperäinen kaksikko olisi tehnyt sen. Minua tämä lähestymistapa ei haittaa pätkän vertaa, koska tämä albumi on upean näköinen. Piirrosjälki on aivan huikeaa, ja tarinakin kulkee ihan sulavasti. Juonesta ei oikein voi mitään paljastaa ilman, että niin ... paljastaisi juonta. Lopun koukkukin saa naurun pintaan, eli huumoria ei ole unohdettu. Taas mennään pitkin ja poikin galaksia, ja sivussa pelastetaan maapallo, tai melkein, tai jotain ... lukekaa itse. Ehkä tämä jossain vaiheessa tulee suomeksikin, mutta ainakaan vielä ei ole käännöstä näkynyt.

Lisää! Kansa (tai ainakin minä) haluaa lisää!

Kuvanäytteet enimmäkseen ranskaksi, koska en jaksanut ottaa omasta kopiosta kuvia. Englanniksi kuitenkin luin. Ranskaa osaa kahden sanan verran, ja toinen niistä ei ole painokelpoinen.