ABBA The Museum - Tukholma Djurgården

Koska "Vikingaliv – A true Adventure" osoittautui aika suppeaksi museoksi. Siis semmoiseksi, joka on käyty läpi noin tunnissa, piti keksiä jotain muutakin ohjelmaa, koska kuljetus laivalle lähtisi vasta useamman tunnin päästä.

Onneksi Djurgårdenilla riittää kohteita mistä valita. Meidän perhe on nänyt Wasa-laivan jo aika monta kertaa (hieno on, vaikkei kellunutkaan), samoin akvaarion. Pojat ovat Junibackenille jo liian vanhoja, joten aika etsiä uusi kohde. Nordiska museet koluamiseen ei aika olisi riittänyt, joten nenät kohti ABBA museota.

Kaikkihan ABBAn tietävät ja tuntevat? Right? Jopa minä, ja onhan niillä paljon hyviä biisejä, vaikka en taatusti omista yhtyeen yhtäkään levyä, ja tuskin ostankaan. Ei tartte, senkun laittaa jonkun poppikanavan soimaan, ja kyllä sieltä kohta ABBAa tulee.

Hieman kyllä mietityttää miten yhden bändin ympärille kasattu museo oikein kantaa? Varsinkin kun juuri tuli todettua, että kokonaisen teeman (viikingit) ympärille oli saatu tehtyä todella hieno interaktiivinen ajelu (tyyliin Junibacken), ja sitten yläkerrassa yksi(!) huone muuta tavaraa, josta hyvin pieni osa oli autenttista.

Yllättävän hyvin tämä toimii. Kaikki mahdollinen roina bändiin liittyen on säästetty ja laitettu näytteille. Omia taitojaan pääsee kokeilemaan niin miksaamisessa, kuin laulun kanssa. Jos kantti kestää, niin voi nousta jopa lavalle ABBA hologrammiyhtyeen kanssa vetämään viisun. Kaiken em. voi sitten katsoa himasta (kunhan muistaa säilyttää oman lippunsa) ja tallentaa omalle koneelle.

Kyllä ne ruotsalaiset osaa. Jos olet fani, niin tämä on ns. must kohde. Muutkin saavat tästä varmasti jotain irti. Itseäni kiinnosti kovastikin alakerran sivunäyttely, jonne oli roudattu tällä kertaa melkoinen kokoelma sähkökitaroita, eli jos haluaa nähdä läheltä esim. Eric Claptonin työkaluja, niin ABBA museon suuntaan mars, ei se siellä enää pitkään ole.

Gibson Les Paul x2 - Slash

Gibson Les Paul - Jimmy Page

Fender Stratocaster - David Gilmour

Muuntohiili 1. kausi - Netflix

Nappasin aikoinaan divarista Muuntohiili kirjan mukaan ihan vain siksi, että selkämys lupasi sen sisältävän Sci-fiä. Väkivaltainen dekkarirymistely osui ja upposi minuun ja lupasin itselleni lukevani joskus herran jonkun muunkin kirjan. No, sitä en ole vielä ehtinyt tekemään, mutta ehtiihän tässä.

Pitäisi varmaankin seurata TV-/elokuvagenreä vähän tarkemmin, koska niin puskista tämä kirjan TV-sovitus minulle tuli. Joltain Netflixin listalta minä tämän pongasin, ja samantien katseluun kun kerran oli mahdollisuus.

Aluksi minua häiritsee se, että sarja on vähän liiankin 1:1 kirjan kanssa. Jouni menee aivan pilkulleen kirjan malliin, ja välillä varmaan repliikkejä myöten. Tämä on eri formaatti, käyttäkää sitä hyväksenne huudan, mutta sitten tarina vie mukanaan ja unohdan jupinani. Isoja pyssyjä, älyvapaata teknologiaa, väkivaltaa ja riittävästi tissejä. Missä se minun olut taas olikaan? Äijäleffa, siis sarja...

Ja jos aluksi jupisin liiallisesta hiilikopiosta, niin loppupuolella tuleekin sitten iso muokkaus kirjaan verrattuna, ja se ei minusta oikein toimi. Siis se ratkaisu, missä päähenkilö onkin sen yhden pahiksen veli, ja ollaankin aluksi jonkinlaisia vihreän aatteen sotureita. Ei toimi ei...

Näyttävä tämä kuitenkin on. Suorastaan huikean näköinen, varsinkin jos vertaa vaikkapa siihen miltä Doctor Who sarja näyttää. Sci-fiä molemmat, mutta vertailu lienee hieman epäreilu. Siinä missä Doctor Who panostaa kässäriin ja minimalistisella lavastuksella luodaan uusia maailmoja, ja ollaan aika humoristisia, Muuntohiili on toista maata. Räminää ja räiskettä piisaa, väkivalta tulee silmille ja se on graafista, todella graafista. Olin jo autuaasti unohtanut kirjan pari häiritsevän väkivaltaista kohtausta, mutta sarja hieroi ne huolella naamaan. Jos jossain kohtaa oli huumoria, niin ei jäänyt mieleen. Tämä on kovan luokan dekkari, ja niissä ei hymyillä.

Jos pidit kirjasta, pidät varmaan tästäkin.

The Cloverfield Paradox - NetFlix

Eka reaktio: JEE uutta Scifiä! Eikun samantien, elikkä heti katseluun.

102 minuuttia myöhemmin: Olipa paska elokuva. Pitääpä katsoa mitä muut ovat tästä tykänneet. Ai, katos vaan, tämä on muidenkin mielestä huono. Aha, tämä onkin ihan leffasarja, jo sarjan kolmas elokuva.

Ne aikaisemmat osat ovat menneet minulta kokonaan ohitse, ja pitääpä etsiä ne jostain katseluun. Ne ovat ilmeisesti ihan mukiinmeneviä, toisin kuin tämä pökäle.

Darkest Hour

Jos Gary Oldman pokkaa tästä suorituksesta pääosan esittäjän Oscarin, niin minua se ei hämmästytä tippakaan. En ole kilpailevia roolisuorituksia vielä nähnyt, mutta ymmärrän täysin miksi hänelle on tästä tuo ehdokkuus suotu. Mies ei pelkästään näyttele Winstonia, hän ON Winston, koko leffan ajan.

Elokuvassa seurataan Winston Churchillin pääministerin uran alkua, ja täytyy myöntää, että en tiennyt sen olleen ihan niin pomppuinen, kuin mitä se näköjään oli. Ei tosiaankaan käy kateeksi näiden herrojen osa. Vastuun määrää on vaikea kuvitella, ja vaikka lopputulos on selvillä, niin kyllä tämä tulee iholle.

Jos kerran tehdään historiallinen elokuva, niin piti tietysti käydä tsekkaamassa faktat, ja yhtä metro-ajelua lukuunottamatta tämä saa kai melko puhtaat paperit. Hollywood draamaa on tietysti lisätty, mutta täysin omiaan eivät käsikirjoittajat ole kuulemma sekaan pistäneet, ainakaan häiritsevissä määrin. Hieman kylmää miettiä jälkikäteen, miten lähellä se Britanniankin kaatuminen natsien vallan alle loppujen lopuksi oli. Yksi epäonnistunut evakuointi ja historia olisi kirjoitettu uusiksi.

Winston ei tainnut olla kovin helppo henkilönä: äkäinen äijä, joka äksyili kaikille, poltti siltoja ja sikareita ketjussa ja aloitti aamunsa viskillä. Ei varsinainen terveyden perikuva siis, ja/tai roolimalli. Winstonin valinta pääministerin postiin oli näköjään laiha kompromissi, jota sitäkin kaduttiin nopeasti.

Tämä ei sitten ole sotaelokuva, vaan draama, ja hyvä semmoinen. Oscareita on tarjolla tälle elokuvalle peräti 6kpl, ja kyllä tuo miespääosan Oscar on hyvinkin mahdollinen. Hyvä leffa, historian tuntemus auttaa katsomisessa, mutta ei ole pakollinen.

Wonder Woman - bluray

Jahans, (sarjakuva)hahmo josta en tiedä juuri mitään, on saanut nyt oman leffan. Ilmeisesti kovasti odotetun sellaisen (koska tasa-arvo) tai jotain, ja hype on ollut ihan kohtuullinen. Tämä hahmo on kai jenkeissä tosi iso, mutta muualla ei kovinkaan hyvin tunnettu.

Tämä on kai tarkoitettu sarjan avaukseksi, ja jos näin, niin ihan mukiinmenevä semmoinen. Ollaan paratiisisaarella, elämä on leppoisaa ja kaikkea semmoista normia paratiisisaaren meininkiä, mitä nyt miehet puuttuvat kokonaan. Sitten pahuus tulee lähelle sodan muodossa, ja sitähän on sitten lähdettävä tutkimaan.

Ryminää ja räiskettä piisaa, koska onhan tämä kuitenkin super-sankarileffa. Juonenkäänteet ovat juuri niin uskottavia, kuin ne nyt tämän genren leffoissa voivat olla. Juoneen on ympätty yksi täysin turha rakkausstoori, mutta kyllä sen jotenkin kestää.

Jos nyt vahvoja naisia haluaa etsiä elokuvista, niin se uusin Mad Max taitaa edelleen asettaa riman, jota muut elokuvat saavat ihan rauhassa tavoitella jatkossakin.

Ei tämä huono ollut, ei missään tapauksessa, mutta minusta aika standardituotos. Jäämme odottamaan jatkoa mielenkiinnolla, ja sitä odotellessa pitäisi kai ostaa se RW-kustannuksen julkaisema sarjis tästä samasta aiheesta.

Logan - bluray

Näitä supersankarileffoja on jo niin paljon, että ei oikeasti pysy perässä. Vaikka sarjakuvia paljon luenkin, niin ykkönen on ja pysyy (Batman) ja kaikille muille hahmoille jää minun kirjoissa vain sivuhuomioita ja murusia.

Semmoinen pienen pieni valonpilkahdus kaikessa siinä supersankarielokuvien massassa on ollut Ironman. Pitkälti sekopäisen esittäjänsä ansiosta. Hyvänä kakkosena tulee sitten Wolverine, ja veikkaan tämänkin hahmon hyvyyden olevan pitkälti esittäjänsä, Hugh Jackmanin ansiota. Nyt vaikuttaa vähän siltä, että tätä herkkua on tarjolla viimeistä kertaa, ja joku muu saa vetää Wolverinen viitan jatkossa ylleen. Hughia ei ilmeisesti enää kiinnosta.

Supersankarielokuvaksi tämä on yllättävän synkkä, ja vaikka olisitkin jotenkin super, niin se ei tarkoita, etteikö siviilielämäsi menisi päin sitä itseään. Kun supersankarointi ei lyö leiville, pitää ajaa (Meksikosssa?) limusiinia, että saisi ostettua ruokaa, ja pomolle lääkkeitä. Hänellä kun menee vieläkin huonommin. Sitä yrittää vaan elää hissukseen, ja pysyä pois tutkasta. Sitten pahikset(?) pääsevät jäljillesi, ja se siitä rauhasta sitten. Pakko lähteä karkumatkalle, ja siinä sitä taas aitaa kaatuu ja tanner tömisee.

Synkkä tarina, yllättäviä käänteitä ja ehkä paras supersankarielokuvan lopetus ikinä. Suosittelen melkein jo pelkästään lopun takia.

Maailmassa on virhe - Daniel Ryden

Ihan ensimmäiseksi haluaisin huomauttaa, että kannen typo on ilmeisesti tahallinen. Kuulemma tarkoituksella noin, ja ei oikeastaan virhe vaan testi, että huomaako lukija tai jotain sinnepäin?

Tämä oli riittoisa kirja ja varsinkin, kun sen vitosella kannoin kotiin, niin hinta-laatu-suhde oli kohdillaan. Riittoisa siksi, että sivuja on yli 360 ja siihen mahtuu tarina jos toinenkin, varsinkin kun pisimmätkin ovat vain neljäsivuisia. Aivan loistava iltakirja. Jos ei jaksa tänään lukea kuin yhden tarinan, siihen ei kauaa mene, ja sitten pääseekin jo nukkumaan.

Kaikkiaan tarinoita on 101 kpl, ja Suomikin on päässyt mukaan. Hienoa lokalisointia, kiitos siitä. Tarinat ovat kyllä aikamoisia. Vaikka onkin helppo olla jälkiviisas, niin välillä ei voi kuin ihmetellä mitä aikalaiset ovat oikein miettineet, kun ovat mokomiin tunarointeihin syyllistyneet. Kuten esimerkiksi se, että vuonna 1630 eräskin herra Ferdinando II de Medicini määräsi, että kaikki Toscanan kissat on lopetettava. Perustelu löytyi tietysti raamatusta (tai jotain), ja eikun tuumasta toimeen. Kissoilta nirri pois, ja tie olikin sitten auki rotille, ja niiden turkissa viihtyville kirpuille, jotka levittivät tehokkaasti ruttobakteereja. Aikalaiset tuskin osasivat silloin vielä yhdistää rottia ruttoon, mutta luulisi heidän tajunneet jo silloin sen, että kissat saalistivat niitä tehokkaasti. Ehkä he pitivät rotista sitten enemmän?

Onnekkaillekin sattumille annetaan palstatilaa. Minäkin opin tämän kirjan myötä, että teflon keksittiin vahingossa (ja penisiliini, mutta sen minä tiesinkin), eikä avaruustutkimuksen sivutuotteena, kuten minulle on joskus väitetty.

Hyvä kirja, suosittelen jos knoppitietous kiinnostaa, tai muutenkin.