maanantai 30. marraskuuta 2015

Battlestar Galactica: Blood and Chrome (Blu-ray)

Battlestar Galactica on yksi suosikki-SciFi sarjoja, joita olen koskaan katsonut. Varsinkin se uudempi versio. Kyllä sillä originaalilla sarjalla on omat ansionsa, ja tulihan sitä pentuna tuijotettua, mutta kyllä uudempi on silti parempi. Menee minusta jopa Babylon 5 edelle.

Nyt on kuitenkin katsottavana Galactica-sarjan jonkinlainen sivujuonne. Pieni kertomus, joka sijoittuu aikaan ennen Cyclonien iskuja. Tehty pienellä budjetilla ja se kyllä näkyy paikoitellen. Varsinkin kun alkaa tapahtua, eli efekti-osastolla ovat varmaankin tehneet parhaansa, mutta kyllä budjetin niukkuuden välillä huomaa. Ei kuitenkaan ihan yhtä pahasti, kuin eräässä männävuosien venäläisessä sotasarjassa. Siinä tiesi aina, että kohta taistellaan, kun kuvan resoluutio putosi huomattavasti.

Ei tämä kuitenkaan huono ole, vaikkakin kliseinen. Vastavalmistunut pilotti ja kotiutumista odottava konkari yhteisellä huoltokeikalla, joka sitten muodostuukin joksikin ihan muuksi. Eipä päässyt juoni yllättämään, mutta ihan jees. Suositellaan Galactiga faneille. Jos et pidä Sci-Fi pätkistä, tuskin tämä saa päätäsi kääntymään.


torstai 26. marraskuuta 2015

Gears of war 2 - Xbox360

Täysin tuntematon peli minulle, tuli konsolin mukana. Ei kai tämä susihuonokaan voi olla, jos kerran jatko-osakin jaksettu näkertää?

Jahans, tämä on 3rd person räiskintää, jossa ei pääse kuin yhtä putkea pitkin eteenpäin. Kontrollit pelittää, grafiikka hieman vanhahtavaa, mutta ihan OK. Aseistus on eksoottista ja sitä on paljon. Ammuslaatikoitakin on ripoteltu tiuhaan, ei tainnut kertaakaan päästä kudit loppumaan. Ja jos pääseekin loppumaan, niin moottorisahalla sitten (DOOM anyone?).

Välillä "pääsee" erilaisten aluksien puikkoihin, eli aika normisettiä. Jos äijä ottaa hittiä, niin suojaan johonkin odottelemaan. Tiimikaverit voivat myös pelastaa sinut, jos olet kuolemaisillasi. Siis jos käy tuuri. Yleensä eivät tajua sinua auttaa. Ei, vaikka ehtisitkin kontata heidän luokseen. Välillä joutuu auttamaan myös tiimikavereita. Se käy niin, että mennään pahasti hittiä saaneen kamun luokse ja painetaan x-näppäintä. Jos ei ehdi ajoissa, ja kamu kuolee, pitää aloittaa edellisestä palautuspisteestä. Tiimikaverit ovat kyllä välillä ihan pölkkyjä, ja seisovat lyijysateessa oikein huolella.

Pelin gore-toiminnon (= paljon roiskeita kuvaruudussa) kytkin aika nopsaan pois. Ei siksi, että se olisi minua järkyttänyt, mutta häiritsi kun peitti kuvaruudun.

Ihan jees, vaikka aika onkin nakertanut jonkin verran. Kun kerran tuli kaupantekijäisinä, niin kyllähän tämän kerran pelasi läpi.




maanantai 23. marraskuuta 2015

Cloud Atlas - Pilvikartasto

No nyt on sekavaa settiä tarjolla. Jos et aikoinaan pysynyt Pulp-Fictionin poukkoilevassa tarinassa mukana, niin vihaat tätä jo lähtökohtaisesti. Tässä nimittäin seurataan peräti kuutta kertomusta yhtäaikaa. Suurin osa menneisyyden juttuja ja hyvinkin erilaisia teemoja: orjuutta, hämärää energiapolitiikkaa ja mitähän vielä. Pari tarinaa menee tulevaisuudessa ja molemmat aika lohduttomia visioita. Kai niillä kaikilla tarinoilla on jokin yhteinen nimittäjä, mutta ei sitä ainakaan hierota naamaan.

Kunnianhimoinen leffa, siitä ei ole epäilystäkään. Useampi ohjaaja ja pituuttakin piisaa likemmäs kolme tuntia. Mitä luin arvosteluja, niin herättänyt todella ristiriitaisia tunteita. Osan mielestä mestariteos ja toisten mielipide, että hirveetä paskaa.

Itse olen kahden vaiheilla. Tai siis, ei tämä minusta huono ollut, mutta potentiaalia oli niin paljon parempaankin. Nyt jäi vähän tilkkutäkkimäinen olo. Osa tarinoista oli mielestäni tosi hyviä, ja osa taas ei niinkään. Hauskinta oli ehkä pongailla näyttelijöitä eri maskien alta. Varsinkin Tom Hanks oli onnistuttu maskeeraamaan niin hyvin, että ei meinannut aluksi tunnistaa koko äijää.

Suurimmassa osassa tarinoita oli joko onnellinen loppu, tai ainakin optimistinen. Parissa tarinassa päähenkilö sitten kuoli, että saatiin draamaa. En tiedä uskaltaako tätä suositella kenellekään, ihan vaan pituudenkin puolesta.

Taisin löytää tämän R-kioskin poistolaarista. Hintaa kertyi peräti 2.5€, kun kympillä sai neljä leffaa. Minusta hyvä leffa, mutta varauksin.


lauantai 21. marraskuuta 2015

Battlefied 4 - XBox360

Meni vähän kun Sulo Vilenillä, että kun halvalla sain, niin ostin. Konsolikoelma täydentyi, kun kannoin pikkurahalla ovesta sisään sekä alkuperäisen Xbox, sekä sen seuraajan Xbox-360 pelikonsolit. Lisukkeena tuli vino pino pelejä, eikä edes kovin montaa päällekkäistä PS3 pelien kanssa.

Satunnaisgeneraattorilla ensimmäiseksi kontaktiksi Xbox-360 konsoliin valikoitui Battlefield 4, jonka kanssa olen aluksi aivan hukassa. Syykin on selvä: minulle uusi ja tuntematon ohjain. Manuaali lienee hävinnyt taistelukentille, joten saan aluksi hakea oikeita toimintoja urakalla, ja netistäkin pitää hakea vinkkejä. Jahka olen suurinpiirtein sinut ohjaimen kanssa, alkaa pelikin sujumaan.

Tämähän on tuttua huttua kaikille moderneja sotapelejä pelanneille. Juoni on niin pökkelö, että parempi olla miettimättä sitä liikaa. Sen kun vaan ampuu kaikkea, mikä liikkuu, niin hyvä tulee. Grafiikka pyörii kivasti, ja on ihan normitasoa. Ympäristökin menee vihollisen tulituksesta palasiksi jos sen takana on liian kauan piilossa. Netistä opin pian, että tämä on niitä pelejä, joita ostetaan moninpelin takia. Jota minä puolestani en harrasta. Tekoäly on tästä netti-ominaisuudesta johtuen harvinaisen tyhmä. Useamman kuin kerran konsolin ohjaamat tukijoukot julistavat, että "clear" ja vielä jostain pomppaa vihulainen kimppuun, ja kukaan ei reagoi siihen mitenkään.

Yksinpeli on nopeasti pelattu läpi, parin illan urakka. Jos ei nettipeli kiinnosta, niin ei tätä kannata ostaa. Enkä edes tietä onko tämä se uusin ja viimeisin, joka imee porukat linjoille räiskimään. Tuskin kuitenkaan. Jos löytyy jostain halvalla, niin kannattaa ostaa kokoelman jatkoksi.

Näitä samanlaisia sotapelejä on niin paljon, että aluksi luulin, että omistin tämän ennestään. Hyllyn selaaminen kuitenkin korjasi harhaluuloni, ja nostin levyn pois "divariin" kasasta.



torstai 19. marraskuuta 2015

Tomorrowland A World Beyond

George Clooney ei ole oikein koskaan kuulunut suosikkeihini. Ei hänen leffoissa ole mitään varsinaisesti pielessä, mutta en ole yhtään leffaa hankkinut sen vuoksi, että Clooney on siinä. Yksi mahtava täysosuma hänellä on plakkarissaan: Voi veljet, missä lienet. Nyt kuitenkin runta... eikun "arvostellaan" tämä pätkä.

Hugh Laurie on aina plussaa (varsinkin pahiksena), ja etenkin nuorta tyttö-robottia (ei se ollut robotti, vaan jotain paljon hienompaa, en nyt vaan muista mitä) esittävää Raffey Cassidia täytynee pitää silmällä. Muuten aika tasapaksua näyttelemisen osalta. No joo, Clooney osaa kyllä näytellä todella hyvin äkäistä, siitäkin plussaa.

Lisää plussaa FBI miehiltä näyttäviltä roboteilta, joilla on niin leveät pepsodent-hymyt, että väkisinkin alkoi naurattamaan. Eifel-tornin pitäminen antennina/laukaisu-alustana oli nokkelaa, eli plussaa. Sattumalta juuri edellisenä päivänä olin lukenut Eifel tornissa olevasta asunnosta, ja sitten leffassa vierailtiin siellä. Tai ainakin hyvin samannäköisessä lavasteessa. Annetaan siitäkin plussa, vaikkei leffaan suoraan liitykään.

Siinä ne plussat jotka tulivat mieleen. Efektit oli ihan jees, mutta onhan näitä nähty. Semmoisen uima-altaan mikä leffassa näkyy joku voisi kyllä oikeasti kehittää. Se oli nokkela keksintö. Taisi kyllä uhmata painovoimaa, ja paria muutakin fysiikan lakia, mutta joku voisi silti keksiä miten semmoisen voi rakentaa oikeastikin. Riittääkö syyksi, että mä haluun?

En tainnut olla tämän leffan kohdeyleisöä, tai sitten olin vaan kriittisellä tuulella. Ihan OK, ei huonokaan, mutta juonessa oli niin paljon typeryyksiä, että oikeasti häiritsivät.

Kuten vaikkapa:

  • Sinne tulevaisuuden maailmaan/kaupunkiin pääsee alussa "tutustumaan" koskettamalla pinssiä, mutta se on vain suoraan silmiin tulevaa filmiä. Eli jos oikeassa maailmassa kävelee päin seinää, niin nenään sattuu. Koska oikeasti olet fyysisesti himassa, tai missä nyt oletkaan. Et ole "siellä", se mitä näet on vain tosi oikean tuntuinen nauhoite. Kummasti tämä rajoite poistuu heti, kun kikkailemalla pääseekin kaupunkiin asti.
  • Miksi vaivautua jahdata toista tappomielessä, jos maailma on muutenkin loppumassa vajaan 2kk päästä? Varsinkin kun sivussa tulee sitä "collataral damagea". Hmm, jo toinen leffa putkeen jossa (ihmisten rakentamat) robotit listivät ihmisiä. Se siitä Asimovin robotiikan laista sitten. 
olihan niitä muitakin, mutta nuo kaksi häiritsivät eniten. Ihan hyvää kertakäyttöviihdettä, ja ainakin testiyleisöön kuuluneeseen 11 vuotiaaseen leffa putosi ihan eri lailla, kuin allekirjoittaneeseen.

Aaah, yksi plussa tuli vielä mieleen: alun 50-luvun miljöö oli uskottavan oloinen. Tosin luulisin, että tuon aikakauden luominen on isoille studioille jenkeissä ihan rutiinia.






sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Mr Turner (Blu-ray)

Näin aikoinaan tämän leffan trailerin, ja pidin siitä kovasti. Teatteriin en tätä ehtinyt katsomaan, mutta nyt se tuli hankittua omaan hyllyyn ja melkein samantien katseluun.

Timothy Spall tekee kyllä tässä elokuvassa elämänsä roolin, kuten myös hänen taloudenhoitajaansa näyttelevä Dorothy Atkinson. Voisi sanoa, että Atkinsonin suoritus on suorastaan hyytävä. Leffan kertoo taidemaalari J.M.W. Turnerista, joka on kai yksi englantilaisten suuria miehiä. Sillä kansakunnalla kyllä kieltämättä riittää, mistä ammentaa. Kateeksi käy.

Herra Turner oli lahjakas maalari, suunnannäyttäjä, ja ilmeisesti aikamoinen paskiainen. Lämmin suhde omaan isään, ja toisaalta täysin tunteeton lapsiaan kohtaan. Ei edes tunnusta näitä omikseen. Mukava äijä siis. Kohtaukset, missä tauluja viritellään esille akatemiassa, varakkaita ostajia varten, ovat todella herkullisia. On vaikea ymmärtää miten erilainen maailma on ollut silloin. Taidetta arvostettiin, ja samoin sen tekijöitä. Ainakin jos tämä on päässyt oikeisiin piireihin, eli (kuninkaallisen) akatemian jäseneksi. Onhan se melkoista, kun taulu roikkuu jo esillä ostonäyttelyssä, kuninkaalliset ovat tulossa ostoksille, ja osa vielä viimeistelee tauluaan. Leffa pudottelee muiden aikakauden maalareiden nimiä ja pakkohan niitä on käydä tutkimassa Wikipediassa.

Kohtaus jossa Turner sutaisee näyttelyssä keskelle tauluaan punaisen täplän, ja sitten viime-hetkessä, ennen maalin kuivumista, muuttaa sen poijuksi tapahtui ihan oikeasti. Ja ilmeisesti ihan vaan ärsyttääkseen vieressä tauluaan viimeistelevää John Constablea.

Wikipedia osasi kertoa myös sellaisen surullisen asian, että Turner käytti tauluihinsa sellaisia pigmenttejä, jotka eivät ole kovin hyvin säilyviä. Täysin tietoisesti:

"Turner used pigments like carmine in his paintings, knowing that they were not long-lasting, despite the advice of contemporary experts to use more durable pigments. As a result, many of his colours have now faded greatly"

Sääli, mutta toivottavasti nykykonsteilla tuo värien haalistuminen on saatu kuriin. En tiedä.

Leffa oli pitkä, mutta ei tosiaankaan tuntunut siltä. Hyvä hyvä, lisää tällaista.


lauantai 14. marraskuuta 2015

Maze Runner - Labyrintti

En ole nähnyt vielä tästä tehtyä elokuvaa, mutta kai se pitää katsoa. Tämä oli nimittäin hyvä kirja, eikä leffaakaan ole kai hirveästi haukuttu.

Tarina tempaisee mukaansa ja luvut ovat juuri sopivan lyhyitä: "yksi luku vielä ja sitten nukkumaan" on aina hyvä merkki. Ei tämän läpi raapaisemiseen montaa iltaa mennyt.

Nuoret ja dystopia tuntuu olevan tämän hetken hip-ja-pop aihe, mutta jos jälki on tällaista niin ei haittaa. Vaikka olen ehtinyt näkemään kakkososan leffan mainokset, jotka spoilaavat "kivasti" tämän kirjan loppua, niin silti loppu, eli se ihan vihonviimeinen sivu yllätti hieman.

Nyt pitäisi kai kipittää kauppaan hakemaan se kakkos-osa, ja sitten kärvistellä vuosi(?), että seuraava osa saadaan käännetyksi. Tämähän taitaa olla trilogia-viidessä osassa. Eli ensin kolmessa kirjassa seurataan Thomas ja kumppaneiden matkaa ja sitten pari "esi-osaa". Mikäs siinä, jos taso säilyy tällaisena, niin kelpaakin lypsää samasta aiheesta.