Mies joka rakasti järjestystä - bluray

Ranskalaisen elokuvan lisäksi, minulla on ennakkoluuloja ruotsalaista elokuvaa kohtaan. Siitäkin huolimatta, että olen pilttinä tuijottanut Peppi-Pitkätossut ja Vaahteranmäen Eemelit telkusta, ja taatusti viihtynyt ihan kympillä.

Modernimmasta tarjoomasta ehkäpä Solsidan oli se, joka sai minut uskomaan, että naapurista tulee ihan hyvää TV-viihdettä, sille pitää antaa vain mahdollisuus. Siispä noukin tämän ennakkoluulottomasti(?) kyytiin (taas jostain alelaarista), ja aika nopsaan tämä löysi tiensä katseluun.

Elokuvan päähenkilö Ove, on semmoinen kaikille kerros- (ja rivitaloissa) asuville tuttu poliisi. Se outo kyylä joka vahtaa ja komentelee kaikkia, ja joka keksii viikossa enemmän sääntöjä/kieltoja, kuin keskiverto poliitikko uransa aikana. Kokovartalosemmoinen, kyllä te tiedätte. Eräänä päivänä Ove saa töistään potkut, tai siirron varhaiseläkkeelle, ihan miten vaan. Sitten onkin aika ruveta itsemurhapuuhiin, kun se vaimokin jo ehti kuolla pois, ja yksin elämä on aika ... no, ainakin yksinäistä.

Eihän siitä mitään tule, kovasta yrityksestä huolimatta, ja naapuriinkin muuttaa uusia asukkaita. Semmoisia, joita pitää neuvoa ja opastaa kaiken aikaa. Eihän se idiootti osaa edes peräkärryä peruuttaa. Sitten tutustutaan paremmin, ystävystytään jollain tasolla jne. Vanha äksy siis hieman leppyy loppua(an) kohden, mutta vain hieman.

Olen joskus miettinyt, että kun ruotsalaisilla on kaksi (unohdetaan nyt se yksi eksoottinen urheiluautomerkki) automerkkiä, niin millaisia vääntöjä Saabin ja Volvon omistajien välillä siellä oikein on. Kun suomessakin on havaittavissa lievää fanaattisuutta em. merkkien omistajien kohdalla. Tämä leffa antaa pienen kurkistuksen siihenkin osa-alueeseen.

Ovella on luonnetta ja vaikka paikoin mennäänkin ennalta-arvattavasti, minusta tämä oli hyvä elokuva. Paria arvostelua vilkaisin, ja molemmissa tämä nimettiin Ruotsin mielensäpahoittajaksi, joka on myös aika lähellä totuutta. Paitsi siinä, että Ove pehmenee, mielensäpahoittaja ei.

Black Ops III - PS3

Kauan sitä odotin, että löytyi halvalla, mutta kärsivällisyys jne. Olen pitänyt kovastikin Black Ops sarjasta, ja kun lehdessä kehuttiin kampanjaa, niin odottavan aika oli pitkä. Minä kun en, edelleen, pelaa verkossa mitään.

Levy koneeseen ja sieltähän tulee päivityksiä niin paljon, että valmista on vasta 2h myöhemmin. No, kai tämän verran nyt vielä jaksaa odottaa...

Kun peli lopulta on valmis ja lähtee pyörimään, olen hetken ihmeissäni, kun en löydä kampanjaa. Onpa vaikea valikko, mihin ihmeeseen se kampanja on piilotettu? Kunnes karvas totuus paljastuu. PS3 versiosta kampanja on pudotettu pois, kun Activision oli sitä mieltä, että PS3 ei sitä jaksa pyörittää. Tarjolla on vain niitä nettipelejä, ja jotain Zombie-kenttiä. Eli pitäisi olla uudempi PS4 (ja tietysti PS4 versio pelistä), jos haluaa pelata kampanjan. <sensuroitu pois kirosanoja> Siis oikeesti ... ei näin.

Oli muuten aika lähellä, että en lähtenyt siltä istumalta ajamaan Verkkokaupan 24h kioskiin ja ostamaan uutta pleikkaa. Julistan tässä Black Ops III ehkä paskimmaksi peliksi ikinä, ihan vaan valikon perusteella. Pidemmälle ei ollut kiinnostusta mennä, kun se kampanja puuttui.

Banshee - Season 1 - DVD

Tässäpä sarja, josta en tiennyt etukäteen mitään. Olen näitä joskus pyöritellyt kaupassa, mutta kun hinta/innostus eivät ole kohdanneet, ovat ne jääneet hyllyyn. Nyt kun divarissa tyrkytettiin mukaan puoli-ilmaiseksi nappasin mukaan. Lauantaiksi suunniteltu pelisessio jää pitämättä, kun .. .no, ehkä siitäkin joskus lisää. Anyway, LA iltana tyrkkäsin ekan levyn koneeseen, ja SU puolella oltiin, kun viimeisen jakson lopputekstit vyöryivät ruutuun.

Juonihan on täysin pöhkö. Ex-vanki lähtee vapauduttuaan etsimään rikoskumppaniaan, jolle se saalis aikoinaan jäi. Apuna hänellä on todella taitava hakkeri (ei jaksa ruotia enempää, semmoinen Hollywood taitoinen, joka pystyy netin kautta katsomaan vaikka sinun jääkaappisi sisällön .. täysin epärealistinen siis) ja perässään Ukrainasta oleva mega-rikollinen. Jonka tämä ex-vanki siis petti, sillä viimeisellä keikallaan joka päätyi vankilaan. Sitten monen pikkusattuman jälkeen herrasta tulee Banshee nimisen pikkukaupungin sheriffi... Huokaus, kuulostaa tosi tyhmältä. Miksi tämä sitten naulasi niin tehokkaasti takapuolen kiinni penkkiin?

Väkivaltaa (hyvin graafista sellaista) ja seksiä. Niitä tässä sarjassa meinaan piisaa. Joka-ikisessä jaksossa joku pätkii toista turpiin niin, että Rambokin olisi kateellinen. Kunnon Hollywood tappeluita, joissa äijät pysyvät tolpillaan ja tappelu vain jatkuu, vaikka oikeasti toinen osapuoli olisi lasaretissa jo sen ekan iskun jälkeen. Jos ei tapella, niin sitten ammuskellaan, tai pannaan. Kaikki tämä kuulostaa todella tyhmältä, mutta kun se on toteutettu niin hyvin. Kunnon aivot narikkaan sarja.

Sheriffimme on kaiken aikaa paljastumisen partaalla. Jos Ukrainalaiset eivät ole kannoilla, niin sitten paikallinen rikollispomo aiheuttaa harmia, tai sitten kaupunkiin saapuu moottoripyöräjengi. Ja koska sheriffimme ei oikeasti ole sheriffi, vaan rosmo, niin metodit ottaa tilanne haltuun ovat semmoisia, että alaisia hieman hirvittää.

Oikeassa elämässä herra olisi jäänyt kiinni alta aikayksikön, ja se hakkerikin siinä samalla. Ei haittaa, viihdettä tämä vaan on, ja hyvää sellaista.

Muuntohiili - Richard Morgan

En ollut koskaan kuullutkaan Richard Morganista, mutta divarin hyllyä selatessa hänen kirjansa Muuntohiili osui silmiini. Takakansi lupasi cyber-punkin ja dekkarin yhdistelmää. Eli Philip Marlowe meets Matrix, nice. En osaa sanoa kuinka yleinen Sci-fin alalaji Cyber-punk on. Olen kuitenkin aika varma, että itse olen viimeksi lukenut tämän tyylilajin kirjoista Gibsonin Neurovelhon ja senkin vuosia sitten.

PE illalla aloitin, ja tänään MA se oli luettu, kaikki 495 sivua. Kertoo ehkä jotain, ja tuossa välissä tuli lisäksi katsottua Bansheen yksi kokonainen tuotantokausi (siitä lisää myöhemmin). Eli siinä ei kauaa mennyt, kun kirja oli ahmittu. Uutuudenviehätyksellä lienee oma osuutensa, mutta kyllä minulla aika nopeasti lukunopeus putoaa, jos kirjassa tarina tökkii. Tässä ei tökkinyt.

Kirjassa entinen erikoisjoukkojen mies palkataan tutkimaan rikkaan bisnesmiehen väitettyä itsemurhaa. Koska tämä on cyberpunkkia, toimeksiantaja on kyseinen rikas bisnesmies, joka on siis täysissä sielun ja ruumiinvoimissaan. Sekavaa? No, pistetään juttuun sekaan pari keinoälyä, virtuaalimaailmoja, sekä rikostutkimus, joka kääntyy lopussa henkilökohtaiseksi kostoretkeksi, niin kasassa on semmoinen tarina, että pois alta. Pari kertaa piti peruutella, ja muistutella kuka on kuka, mutta ei häiritsevässä määrin. Alussa meni hetkinen, kun ihmettelin päähenkilön ihailevan/tutkivan uutta sukkaansa. Mietin, että jopas on sukka kun sitä pitää oikein tutkia, ennen kuin selvisi mistä oikein on kysymys.

Hyvä, ja vieläpä herran esikoisteos.

London Undergrounds Strangest tales

Tuli käytyä ekaa kertaa Lontoossa. Siellä on semmoinen juttu, kuin metro, underground. Tuttavallisemmin tube. On kuulemma ahdas, epäluotettava jne. toisin sanoen, tuubilla on luonnetta. Minun kokemukset tuubista eivät tuota luonnehdintaa tue, mutta toisaalta ei niitä kovin monelta päivältä ehtinyt kertymäänkään. Minä pidin tuosta kolisevasta, ja välillä aika kuumastakin, kulkuvälineestä. Kun vastaan tuli kirja, johon on kasattu tarinoita tubesta, ja niiden luvattiin olevan erikoisia, niin mukaan ja lukuun.

Jos aihe (tube) kiinnostaa niin tämä kirja kannattaa hankkia. Monta pientä tarinaa, jotka ovat pisimmillään kaksi sivua, ja vaikka kieli on Englantia, niin ei ole paha rasti. Esimerkiksi tiesin, että tube on toiminut pommisuojana sodan aikana, mutta se, että siellä toimi tehtaitakin oli uutta. Kirja on täynnä tämmöisiä pieniä detaljeja, kuten esim. tubessa matkustaneiden vainajien määrä (2kpl), kuinka monta kertaa Lissu (Elisabeth II) on matkustanut tubessa (3 kertaa), tai miten ihmisten ennakkoluuloja rullaportaita kohtaan aikoinaan hälvennettiin (no tietysti palkkaamalla yksijalkainen mies matkustamaan rullaportaissa eestaas). Yhden aseman (Sloane Square) läpi kulkee tänäkin päivänä joki. Kun ongelmaa ei muuten saatu ratkaistua, se vietiin putkeen ja aseman kattoon jne. jne.

Hyvä kirja, just sopivaa iltalukemista. Mind the gap.

ihan itse näppäsin tämän kuvan

Elephants from Neptune, MMSP, Mean Street - Bar Loose

Piti kai olla sosiaalinen ja viettää aikaa kollegoiden kanssa pikkujoulujen merkeissä. Niin siinä kuitenkin kävi, että en kovin kauaa niissä bileissä viihtynyt. Edellisenä päivänä olin alkanut kartoittamaan vaihtoehtoista ohjelmaa, ja sehän löytyi samalta kadulta kuin hotelli. Bändi josta en ollut koskaan kuullutkaan, ja se eka satunnaisesti juutuubista soittoon lähtenyt biisi murisi ja potki riittävästi. Lisäksi samalla lipulla sai kolme bändiä, jotan maalaispojan oli aika tsekata Bar Loose sisältäpäin ihan ekaa kertaa.

Soittotila oli pieni ja kapea, kunnon rokkiluola, joka samalla tarkoitti sitä, että voluumissa löytyi. Se on kiva, kun lattia hieroo jalkapohjia samalla, kun hoitaa rock-poliisin aina niin tärkeätä virkaa. Lämppäreiden aikaan yleisö oli vielä niin paljon minua nuorempaa, että melkein tunsin itseni jo vanhaksi, mutta vain melkein. Lämppäreiden kohdalla ei voinut kuin hymyillä sille innokkuudelle, millä nuorukaiset pistivät menemään. Kaverit eturivissä kannustamasta, sisäpiirivitsit lensivät ja välillä jaettiin Facebookissa skabaan osallistuneille palkintoja (Lämminkuppi valmisaterioita). Semmoinen huomio kävi mielessä, että nykyään punk-bänditkin osaavat näköjään soittaa. Vai oliko ne kaksi ekaa bändiä punkkia ollenkaan? Aivan sama, heillä oli hauskaa ja niin oli minullakin.

Illan pääesiintyjä oli siis semmoinen rytmi-orkesteri kuin Elephants from Neptune, ja he tulevat tuolta lätäkön toiselta puolelta, Virosta. Ihan oli ammattitaitoinen ryhmä ja biiseissäkin oli paikoitellen riittävästi koukkuja. Loppuvaiheessa alkoi hieman puuduttamaan, tai sitten minä aloin olla väsynyt. Encore, jos sellainen tuli jäi katsomatta, mutta tyytyväisenä poistuin Bar Loosesta vesisateeseen ja hotellille. Musiikki on parasta livenä, ja joskus kannattaa mennä ihan sokkona keikalle tutustumaan uusiin bändeihin. Jos tulee tilaisuus, niin varmaan tsekkaan Elefanttien livekunnon joskus toistekin.

The Expendables 3 - bluray

Heh, no nyt on äijämeininkiä. Kai tänne oli piilotettu joku juonikin, mutta eipä sillä ole muuta tarkoitusta, kuin antaa puitteet toiminnalle, ja sitä piisaa. Esiintyjäkaarti on tuttuun tapaan hengästyttävän pitkä ja nimekäs. Kun en etukäteen vilkuillut listaa, niin olihan se ihan kiva pongata esim. Mel Gibson ja Harrison Ford (kaikkeen sekin lähtee mukaan).

Pyyhkeitä siitä, että Chuck Norris ei ole mukana. Suorastaan pettymys. Sitä jotenkin odotti, että kun jo loputtomalta tuntuneen vihollisten hyökkäyksen jälkeen tuli vahvistuksia, että nyt. Lisää vihulaisia, lisää tankkeja, ja sitten Norris ei tulekaan pelastamaan päivää. Pettymys. höh. Plussaa siitä, että eivät ota itseään (kovin) tosissaan, ainkaan koko leffan aikaa. Siitäkin plussaa, että sedät jaksavat vielä heilua.

Antonio Banderas saa kunniamaininnan. Äijän esittämän palkkasoturin mielenterveyttä tulee jo epäiltyä, mutta kun toiminta alkaa mies osoittaa tehokkuutensa. Siinä rajoilla keikkuen, tuuriin nojaten ja koheltaen. Tuon hahmon ympärille saattaisi rakentaa vaikka kokonaisen leffan.

Oluen, naksujen ja jos mahdollista, äijäköörin kanssa katsottuna tämä on parhautta. Tavallaan ;-)