Avengers Endgame - Kotkan Kinopalatsi

No eipä mikään ihme, että minulla on mennyt laskuri sekaisin jo aikapäiviä sitten. Tämä on kuulemma jo 22. Marvel universumiin sijoittuva elokuva, jotka siis linkittyvät juonen puolesta toisiinsa. Kun en ole sarjakuva-expertti, niin ei mitään hajua onko elokuvien tarinoissa kuinka paljon yhteistä sarjakuviin, vaiko pelkästään hahmot? Oma veikkaus, että vain hahmot on lainattu ja muuten juoni on askarreltu kasaan ihan elokuvaa varten.

Tämä ilmeisesti lähti aika räväkästi liikkeelle, ja rikkoi heti kaikki mahdolliset lipunmyyntiennätykset. Tarkoittanee varmaan sitä, että jonkinlaista jatkoa/sivujuonnetta on tulossa. Eiköhän näitä tehdä niin kauan, kun yleisö käy katsomassa. Surullista, että se sarjakuva, josta nämä kaikki ponnistavat on enemmän tai vähemmän nykyään henkitoreissaan.

Anyway, tästä leffastahan minun piti jotain... No en spoilaa, muuta kuin sen verran, että lopputekstejä ei kannata istua läpi ja odottaa sitä vihonviimeistä videonpätkää, josta saataisiin vinkkejä mitä tuleman pitää. Sitä ei tule, tekstit loppuvat, ja se siitä. Noin, säästin teiltä 5min johonkin muuhun touhuun, vaikka snägärin jonossa seisomiseen.

Itse leffa on pitkä, minusta hieman kehnosti tasapainotettu, mutta kyllä tämän nyt kerran katsoi. Taistelut ovat luonnollisesti tosi isollaan, sitten kun siihen asti lopulta päästään ja ihan hyvää läppää välillä. Varsinkin Thorin kustannuksella.

Jos olet fani, niin menet katsomaan muutenkin. Jos et ole, odota levyä, tämä on oikeasti pitkä leffa.

The Dirt - Törkytehdas - Netflix

Se joka olet lainannut minun Törkytehdas kirjan, palauta se heti!

No, se siitä ... kirja on luettu aikoinaan melko tuoreeltaan ja oli hysteerinsen hauskaa(?) luettavaa. Ainakin siihen saakka, kun Razzle kuolee ja lekurit ilmoittavat jätkille, että jos tämä meno jatkuu ... niin, no .. ei jatku pitkään. Ne bileet taisivat aikoinaan loppua kuin seinään.

Se toinen kirja Crue kirja: "Heroiinipäiväkirjat" kannattaa lukea myös. Toista yhtä realistisen raadollista kuvausta nistin elämästä tuskin on olemassa. Törkytehdas bilettää, ja Heroiinipäiväkirja kertoo sitten totuuden biletyksen kääntöpuolesta.

Leffaa saatiin odottaa aika monta vuotta. Syynä kai bändi itse, ja ei sen takia, että olisivat halunneet siloitella tarinaansa, vaan päinvastoin. Bändille kai tarjottiin useampaa kässäriä, mutta sanoivat kaikille niistä EI, koska niitä oli siloiteltu liikaa.

Nyt leffa on kuitenkin saatu vihdoinkin ulos, ja vaikka tarinaa on kuitenkin hieman siloiteltu (eikä faktatkaan nyt mene ihan 1:1), niin onhan tämä aikamoinen paketti. Ensimmäiset 5min ovat taatusti räväköin elokuvan aloitus vähään aikaan ja meno ei kauheasti laimene kun leffa etenee. Käännöskohta tässäkin on Razzlen kuolema, rauhoittuminen ja uusi nousu.

Hyvää viihdettä, ei lapsille ja puutteistaan huolimatta vuoden 2019 paras musaleffa so-far, vaikka tuskin tälle Oscareita myönnetään.

The Night Comes for us - Netflix

Aivotonta brutaalia mättöä, jossa ei ole järjen häivää. Loppukohtauksessa kuulemma mäiskivät toisiaan ihan oikeasti turpaan. Pisteitä siitä, on ainakin paneuduttu rooliin ja annettu kaikkensa.

Ihan sama, not my cup of tea, vaikka moni tästä onkin näköjään tykännyt ihan kympillä.

Sunderland till I die - Netflix

Netflix on siitä kiva, että leffojen ja sarjojen lisäksi siellä on dokkareita. Varmaan näin on muillakin suoratoistopalveluilla, mutta kun ei ole niistä kokemusta, niin kehun nyt Netflix näiltä osin. Plussaa siitä, että sinne on ilmestynyt viimeaikoina paljon jalkapalloaiheisia dokkareita.

Sunderland on seura, joka voi oikeasti keulia olevansa vanha. Perustettu 1879, eli tänä vuonna tulee 140 vuotta täyteen. Perinteissä siis piisaa ja kun seura putosi ylimmältä sarjatasolta kaudella 2016-17 oli järkytys lienee lievä sana ilmaisemaan fanien tuntoja.

No, ei tässä mitään tuumasi(?) seuran johto. Noustaan heti takaisin ja palkataan ammattilaiset tekemään dokkari meidän ilmiömäisestä paluusta takaisin Premier Leagueen. Toisin kuitenkin käy, ja hyvän alun jälkeen mennäänkin syöksykierteessä alas ja sukkana putoaminen vielä alempaan sarjaan.

Kaikkea tätä kamerat seuraavat, ja vaikka pääosassa ovatkin manageri, pelaajat ja valmentajat, niin ääneen pääsevät niin kokit, kuin lipunmyyjätkin. Englannin talvi on pitkä, ja Sunderlandin taival on tuskallista, mutta kiehtovaa katsoa. Tämä dokumentti tulee iholle, ja jos kameroilta ehkä onkin pääsy kielletty niihin palavereihin, missä lopulta alkaa päitä putoamaan niin tämän katsomalla saa aika hyvän käsityksen jalkapalloseuran arjesta.

Suosittelen kaikille aiheesta kiinnostuneille.

Hieman kyllä mietityttää fanien fanaattinen suhtautuminen joukkueeseen. Kyllä sitä suomenkin peleissä joku saattaa suutuspäissään huutaa omillekin erilaisia "kannustushuutoja",  mutta briteissä mennään ihan omalla tasolla tässäkin. Se, että joku tekee pilkkalaulun OMAN joukkueen pelaajia kohtaan, on jotain mikä ei ihan äkkiä mene jakeluun. Tuskin on jalkapalloilijan uran kohokohtia kun kävelee hävityn pelin jälkeen kohti pukukoppia, ja valmiiksi aika paska olo. Kotikatsomon laulaessa joukkueelle kappaletta, jossa todetaan: "you are not worthy for the shirt" ... "et ole tuon paidan arvoinen". Huh, aikamoista.

The Ballad of Buster Scruggs - Netflix

Ihan ensiksi huomaan tietysti, että tämä leffan ovat tehneet Coen veljekset, joka itsessään on aikamoinen suositus. Jos et ole nähnyt näitä, niin vika on sinussa:

• Arizona Baby
• Big Lebowski
• Burn After Reading
• Fargo
• Menetetty maa
• Ladykillers
• Voi veljet, missä lienet?

Mutta hei, aina voi paikata, eli hus katsomaan nuo ensin pois. Eli herrojen näytössä ns. riittää. Kun tajuan, että tämä tulee suoraan Netflix valikoimiin on ensimmäinen reaktio epäuskoinen. Onko veljesten taika sammunut, vai mikä juttu?

No, Netflix on vain iskenyt riittävästi taaloja tiskiin ja sen vuoksi tätä ei nähdä isolla kankaalla. Tosin onhan tämä aika pitkä, melkein kipurajoilla. Kotikatselun hyvä puoli on se, että aina voi jättää kesken ja palata asiaan vaikka seuraava iltana, joten eikun pyörimään vaan.

Leffa alkaa ja kohta Buster Scruggs parka (hah, oikeasti sai mitä ansaitsi) makaa maassa hengettömänä ja seuraava tarina alkaa. Episodi-leffa! JESH! Eli tässä on useampi lyhyt tarina, eikä yksi megalomaanisen pitkä kertomus. Hyvin voi jättää kesken, painua nukkumaan ja jatkaa taas vaikka seuraavana päivänä. Hyvä hyvä, minä tykkään.

Tarinoiden taso vaihtelee hieman, mutta mitään susihuonoa ei ole sekaan osunut. Yhteistä kaikille tarinoille on kuolema, ja viimeinen tarina ainakin yrittää nitoa ne jotenkin yhteen.

Suosittelen, vaikka sitten useammassa palassa. Minusta tämä oli hyvä.

Close - Netflix

Nyt on ainakin erilainen vinkkeli henkivartijan hommiin, kun pääosan esittäjän hahmo on nais-sellainen. En siis sano, etteikö heitä oikeasti olisi olemassa. Varmasti on, mutta elokuvissa ei ole kauheasti näkynyt.

Leffassa (nais)henkivartija saa helpon(?) homman, jossa täytyy vain pitää miljoonaperijätär poissa ongelmista. Helppo nakki .. ainakin siihen saakka, kun tämä perijätär yritetään kidnapata ja sitten mennäänkin tilanteesta toiseen.

Sanon nyt suoraan, että traileri oli parempi. En oikein lämmennyt tälle, vaikkei tästä nyt varsinaisesti mitään vikaa löydykään. Vahvoja naisia (tai ainakin yksi) pulassa, melko realistista toimintaa ja lopussa pieni koukku, jota ei voi kertoa, ettei spoilaannu koko paksa.

Katsokaa itse jos aihepiiri kiinnostaa. Ei oikein uskalla suositellakaan, mutta ei tämä huonokaan ole. Ei vain pudonnut minulle.

Marvel's The Punisher: Kausi 2 - Netflix

Rankaisija pääsi näppärästi ekan kauden lopussa "lomalle", eli painumaan maan alle ja ottamaan lunkisti. Nauttimaan elostaan jne. Saa arvata kaksi kertaa onnistuuko?

Punisher saa tällä kertaa kontolleen nuoren naisen, joka joku haluaa jostain syystä hengiltä. Koska Punisher asettuu poikkiteloin, eli pelastaa neidon pulasta, joutuu hän samalle listalle. Sitten taas mennään niin että aikaa kaatuu ja tanner tömiseen. Niin joo, onhan siinä alussa pieni romanssintapainen, mutta eipä siinä kauaa viipyillä.

Mitään uutta tämä ei tuo ensimmäiseen kauteen, mutta minä en semmoista edes kauheasti odottanut. Punisher tappaa edelleen tehokkaasti talossa ja puutarhassa. Kestää epäinhimillisen määrän iskuja, luoteja jne. ja jos välillä onkin alakynnessä, niin se on vain väliaikainen olotila.

Takuuvarmaa väkivaltaviihdettä, joka ei jätä suurempia muistijälkiä, mutta täyttää tehtävänsä, eli viihdyttää. Jos pidit ekasta, pidät varmaan tästäkin.

Io - Netflix

Aah, Dystopia ... paras Sci-fi genre, tai sitten Avaruusooppera. Ei pysty päättämään, ja onko sillä mitään väliäkään. Molemmilla on paikkansa.

Maapallolla menee huonosti. Jotain on mennyt pahasti persiilleen ja kotiplaneettamme tekee kuolemaa. Asiaa ei taustoiteta mitenkään, mutta alaville maille ei ole mitään asiaa. Myrkyllisiä kaasuja on kaikkialla, ja ne eivät tee eroa ihmisten ja muiden elollisten välillä. Kaikki on kuollutta, tai kuolemassa, kasvit mukaanlukien.

Näistä lähtökohdista lienee selvää, että ihmiskunnan rippeet eivät taistele maan pinnalla resursseista tyyliin Mad-Max. Ehei, kaikki ovat lähteneet litomaan, eli siirtyneet Jupiterin kuuhun, Io:n asumaan. Vain muutama tiedemies on jäänyt vielä tekemään tutkimuksia.

Viimeinen raketti Io on kohta lähdössä, ja sitä lähtöä ei ymmärrettävästi kannata missata. Siinäpä lähtökohta tälle elokuvalle. Tätä pienimuotoisemmaksi ei varmaan voi mennä. Käytännössä vain kolme näyttelijää ja pari hassua tapahtumapaikkaa. Minimalistisesta toteutuksesta huolimatta leffa pitää hyvin otteessaan. Eihän tästä juuri mitään voi kertoa ilman, että spoilaa. Katsokaa itse, minä tykkäsin.

Fyre - Netflix

No nyt on sakeeta settiä. Katsoin dokkarin tuoreeltaan, mutta laitetaan nyt muistiin tännekin, että "nähty".

En ole tarpeeksi syvällä missään some-kuplassa, että olisin tiennyt tällaisen fesivaalin olleen tulossa. Se, kun tapahtuma lässähti oikein kunnolla, niin sen kyllä huomasin. Niiltä uutisilta ei voinut välttyä. Nyt tästä kohelluksesta on tehty dokumentti, ja on todella koukuttavaa katsottavaa.

Jos joku siellä harkitsee järjestävänsä joskus festarit, niin kannattaa katsoa tämä ensin. Tässäpä näppärä checklist, jolla homma onnistuu, tai sitten ei:

1. Valitse mahdollisimman eksoottinen paikka tapahtumallesi. 
2. Hypetä ja rummuta sata lasissa, vaikka mitään ei ole valmiina.
3. Myy VIP paketteja ja majoitusmahdollisuuksia joita ei oikeasti ole olemassa.
4. Siellä mitään vessoja tartte olla, onhan siinä meri vieressä.
5. Kyllä telttamajoitus on sama asia, kuin luksusmökki. Kännissä ne ovat, eivät huomaa mitään.
6. Kaikki jotka eivät ole ns. "jees-miehiä" saavata luvan etsiä uusia haasteita, eli kenkää.
7. Palkkaa kaikki kynnelle kykenevät, jätä kaikki laskut maksamatta ja livistä kun paska osuu tuulettimeen.

jne. jne. Tiedättekö sen tunteen, missä tuntuu siltä, että katsoo hidastettuna kolaria? Semmoista tilannetta jossa kolari ei ole vielä tapahtunut, mutta tiedämme sen olevan väistämätöntä. Tämä dokkari on juuri semmoinen. 

Rosmo on rosmo, joten hänen moraaliaan on turha pohtia, MUTTA hieman kyllä arveluttaa mitä nämä festareille oikeasti matkustaneet miettivät? Some oli ilmeisesti täynnä varoitusmerkkejä, että nyt ei kaikki ole kuten pitäisi olla. Itseasiassa mikään ei tunnu olevan kohdiksessa, ja silti ihmisiä matkusti paikan päälle satoja. Kai sinne sitten piti mennä, kun se oli kerran maksettu.

Pääjehu joutui sittemmin oikeuteen, ja ilmeisesti hyvästä syystä. Suosittelen tätä dokkaria ihan kaikille. 

Alita Battle Angel - Trio 1

Menen näköjään nykyään katsomaan elokuvia juutuubissa näkemieni trailereiden perusteella, eikä tämäkään ollut poikkeus. En tiedä tästä yhtään mitään, mutta siinä kohtaa kun saadaan Alita kuviin on selvää, että tämä taitaa perustua sarjakuvaan. On meinaan niin isot silmät tällä robotilla, että ei ole tosikaan.

Leffa näyttää todella hyvältä, ja Christoph Waltz on aina boonusta. Jonkinlainen jälkidystopian kuvaus tämä on. Oli sota, ja hieman jää epäselväksi ketkä tappelivat, mutta nyt vallitsee jonkinlainen rauhanaika jota valvovat poliisien lisäksi palkkionmetsästäjät.

Kaupungin yläpuolella roikkuu ilmassa toinen kaupunki, jonka leijumiselle tulee kyllä paras selitys kautta aikojen. Kun asiaa ihmetellään, että "mikä sen pitää tuolla ylhäällä?" ei kuulla pitkiä höpö-tekniä selityksiä vaan asia kuitataan lyhyesti, että "insinööritaito, se sen siellä pitää". Jesh, juuri näin. Ottakaahan oppia Star-Trek miehet. Kaikkea ei tartte selittää laittamalla teknisen vempaimen nimen eteen "ali-avaruus"-<jotain> ja taas mennään.

Kaikki haluavat tuohon leijuvaan kaupunkiin, mutta sinne ei niin vaan pääse. Ainoa väylä on pärjäämällä todella vauhdikkaassa ja väkivaltaisessa "moottoripallo"-pelissä. Ette ikinä arvaa mihin sankarittaren tie vie, ja miten hän pärjää?

Leffa näyttää todella hyvältä. Kyllä nykyään osataan tehdä sellaista silmäkarkkia, että pois alta. Valitettavasti juoni ei nyt oikein pysy perässä. Toimintaa piisaa, se on näyttävää ja niin ennalta-arvattavaa, että ei vain jaksa. Ei tämä nyt oikein lähde.

Kelloa vilkuilemalla tajuan, että tämä taitaa jäädä pahasti kesken, ja niin siinä käykin. Koko ensimmäinen osa on jatkon alustamista, enemmän tai vähemmän. Saatiin pahis, ja Alitalle motiivi pistää tämä nippuun.

Minä niin halusin fanittaa tätä kympillä, mutta eikun ei. Oliko tämä jo kolmas (semi) Sci-Fi pettymys putkeen: Alita, Mortal Engines, Ready Player One (eikun tämä oli OK) ... se kolmas on sitten: Valerian.

Eikun odottamaan seuraavaa osaa.

Transformers: The Last Knight - Netflix

Omassa genressään varmaan ihan hyvä elokuva. Sitten vielä pitäisi keksiä, että mikä se genre oikein on. Peltiä paukkuu ja missään ei ole mitään tolkkua.

- suuria taisteluja? <-- check
- suorastaan spektaakkelin isoja taisteluja? <-- check
- näyttävää? <-- check
- käydäänkö avaruudessakin? <-- check
- juoni? <-- ei
- paljon uusia Transformereita? <-- check
- osa niistä hauskoja? <-- check
- aivot narikkaan? <-- no aiwan warmasti

Print the Legend - netflix

Vaikka 3D tulostus on alana nuori, se on ollut luonamme jo sen verran pitkään, että suurin osa kaduntallaajista pystyy kysyttäessä varmaan sanomaan siitä edes jonkin kommentin. Vielä viisi vuotta sitten vastaus olisi saattanut olla tyhjä tuijotus, mutta paljon on tapahtunut sen jälkeen.

En ole kovinkaan tarkasti tutustunut aiheeseen, joten tämä Netflix dokumentti paikkaa kivasti aukkoja sivistyksessäni. Kummallisen tuttuja latuja tarina tuntuu kulkevan: intohimoisia visionäärejä, jotka jaksavat painaa pitkää päivää siinä toivossa, että joku päivä tästä saattaa tulla jotain. Firma kasvaa, ollaan messujen vetonauloja ja teknologialehtien kannessa. Sitten iskee arki, bisnes, tehdään ehkä ne miljoonat, ja sivussa suututetaan paljon väkeä.

Paljon moraalista pohdintaa siitä, kun joku kuitenkin jossain vaiheessa käyttää uutta teknologiaa "väärin". En osaa sanoa miettivätkö nämä nörtit oikeasti aikoinaan sitä, että näillähän voi pystyä tulostamaan myös aseen. Ennenkuin joku oikeasti teki sen. Itse olen sitä mieltä, että hyvä kun joku kyseisen tempun teki, vaikka moraalisia kysymyksiä riittää jonoksi asti. Ensimmäisenä tietenkin, että "Miksi? ja "Laitoit sitten ohjeet yleiseen jakoon? Miksi?". Ainakin se ravisteli kaikki hereille. Niin valmistajat, kuin viranomaisetkin. Jos vaikka keksisivät ennakoivia toimia, ennenkuin joku oikeasti tekee pahoja 3D tulostetulla tuliaseella.

Hyvä, mutta ehkä hieman pintapuolinen dokumentti alan ensimmäisistä askeleista. Suositellaan kaikille aiheesta kiinnostuneille. Jos teknisin temppu jonka osaat tehdä, on Windows 10 koneen käynnistäminen, niin tämä ei ehkä ole sinulle.

Polar - Netflix

Kauhean monimutkainen tuollainen systeemi, jossa tappajaryhmän yhden tehtävä on olla pelkästään houkutuslintu. Eli tissit toiselle suuhun, ja sitten kun tämän kohteen mielenkiinto on toisaalla, eli niissä tisseissä, ryhmä pääsee asemiinsa. Kun tämä houkutuslintu on houkuttelunsa tehnyt, hän hieman väistää ja sitten alkaa paukkua, ja kyllä on sitkeähenkisiä pahiksia.

Olkoonkin, että yksi ryhmän jäsen on varustautunut tarkkuuskiväärillä. Semmoisella, jolla oikeiden erikoisjoukkojen tarkka-ampujat napsivat ISIS veijareita parista kilometristä lämmittelynä. Tyyliin laaki, ja vainaa. Eipä putoa nämä pahikset yhdellä luodilla, vaikka osuessaan sen pitäisi repiä puolet pois, ihan sama mihin kohtaan se osuu. Sentin reikä sisäänmeno, ulostulossa hieman suurempi vaurio, luokkaa tappava.

No joo, leffahan tämä vaan on, mutta eipä ole ainoa aivopieru mikä tähän on päätynyt. Ihan aivot narikkaan touhua, eikä mitään omaa saati omaperäistä. Viihdyttää ja kun loppuu, niin käteen jää ... no eipä yhtään mitään.

Jaa, tämä perustui sarjakuvaan? No enpä tiennyt tuotakaan etukäteen. Juoni on kyllä niin pökkelö, että pois alta. Pääpahiksen nimeä en juuri nyt jaksa tarkistaa, mutta sama kaveri joka Pikku Britannia-sarjassa oli se "kylän ainoa homo". Olisi ehkä kannattanut pysyä komediassa.

Myönnän, että toimintaa oli sen verran, että viihdyin ihan OK. Eipä tarvinnut pahemmin aivosoluja rasittaa juonenkäänteillä. Oli aika suoraviivaista touhua. Leffan loputtua tuli kyllä semmoinen, "Ei hitto mitä mä justiinsa oikein katsoin?"-fiilis.

Better Call Saul - Kaudet 1-4 Netfix

Jos menee Breakin Bad tyyppisen toiminnan perässä katsomaan tätä sarjaa, niin saattaa pettyä. Juu, tämä kertoo siitä samasta lipevästä asianajajasta, joka häärää BB sivuroolissa, mutta aikaa ennen Breakin Bad tapahtumia. Tosin, mitä pidemmälle mennään kausissa, sitä enemmän alkaa tulemaan viittauksia BB sarjaan. Osa suorastaan hykerryttäviä, mutta toimintaa tässä on paljon vähemmän.

Sarja kertoo miten Jimmy McGill muuttuu Saul Goodmaniksi, ja tekee sen pitkällä kaavalla. Joillekin tämä verkkaisuus ei ehkä sovi, mutta minusta tämä sarja toimii. Toimintaakin piisaa, mutta ei ole samanlaista paahtoa kriisistä toiseen kuin siinä toisessa, emosarjassa.

Jos haluat tietää miten se Los Pollos Hermanos hieno maanalainen laboratorio rakennettiin, tai miten Hector päätyy pyörätuoliin, jne jne. niin tässä sarja sinulle. Ainakin minut yllätti miten Mike Ehrmantraut pystyi tappamaan toisen ampumalla kylmäverisesti aseetonta selkään. Vaikka hänellä usein on moraali näennäisen korkealla, mutta se siitä partiopojasta sitten.

Minä tykkäsin, mutta olen kuullut toisenlaisiakin arvioita. Odotan seuraavaa kautta mielenkiinnolla.

Spider-Man: kohti Hämähäkkiversumia - Trio123 VIP sali

Siitä onkin aikaa, kun ollaan animaatiota oltu katsomassa koko perheen voimin. Nyt lähdettiin ja jotain tästä tiesinkin, kun satuin jonkun leffan ennakoissa näkemään tämän trailerin. Siitä trailerista jäi mieleen lähinnä lukuisat Spider-Man variaatiot ja mielenkiintoiselta näyttäjä "piirrosjälki", koska tietokoneellahan nämä nykyään tehdään ja efektit laskee nekin se sama kone.

Hienolta näyttää, juoni on ... outo, mutta kulkee, ja viihdyttää. Voiko tässä enää muuta vaatia? Löydän tosin valittamisenkin aihetta: Kingpin aka Wilson Fisk pukeutuu valkoiseen, piste. Jostain syystä elokuvassa hän pukeutuu mustaan, miksi? Vai onko Daredevil TV-sarja johtanut minua harhaan?

Suositellaan, jos supersankarit kiinnostavat edes pikkuriikkisen.

Mortal Engines - Kinopalatsi Kotka

Siitä onkin aikaa, kun menen leffaan trailerin houkuttelemana, mutta nyt pääsi käymään niin. Kiitos juutuubin mainoksen, koska en minä niitä trailereita erikseen hae mistään.

Post-apocalyptinen Sci-fi on yksi lempigenreistäni, mutta harvoin sitä näin isolla budjetilla on tehty. Ei tartte, kun se lähtökohta on se, että jotain meni kamalasti pieleen ja koko pallo on selvitystilassa. Riittää kun löytää riittävän nuhjuisia ja hylättyjä teollisuusalueita kuvauspaikoiksi.

Tämä leffa on ihan toista maata: mitä saadaan kun yhdistetään maailmanlopun meininki ja täyteen strereoideja pumpattu steam-punk? No saadaan kokonaisia telaketjuille ja pyörille nostettuja kaupunkeja, jotka saalistavat toisiaan. Hieman loksahti leuka lattiaan kun Lontoo vyöryy kuviin ensimmäistä kertaa, ja lähtee jahtaamaan pientä Baijerilaista kaivoskaupunkia. Mittasuhteet ovat ainakin kohdillaan ja niin överiksi vedettyjä, että tiedän joidenkin hylänneet tämän leffan jo tässä kohtaa. Joo joo, minä tiedän, että ei oikeasti tuon kokoist järkälettä pysty enää siirtämään edes telaketjuilla, edes sentin osia tunnissa. Saati sitten tuollaista menoa, joka nähdään heti aloituksessa. Mennään pitkin autiota maisemaa ja jahdataan toista kaupunkia sata lasissa. Aiwan sama, tämä on Sci-fiä, ei mikään dokumentti. Jos Scifissä ei saa irroitella kunnolla, niin missä genressä sitten?

On näyttävä, on vauhdikas, ja on niin ennalta-arvattava, että hoh-hoijaa.

Jossain vaiheessa leffaa tajuan, että tuo Lontoo ... sehän on Kuolontähti telaketjuilla. Tämän oivalluksen jälkeen alkaa löytyä niin paljon yhteneviä kohtia SW leffoihin, että melkein jo yskittää. Yskä iskee sitten siinä kohtaa, kun Lontoo saa oman kuolemansäteensä toimimaan ... #facepalm

Pitänee lukea kirja, onkohan sitä suomennettu? Alkoi oikeasti kiinnostamaan miten pahasti tässä on nyt vedetty kirjan juonta uusiksi.

Ihan hyvää viihdettä, mutta tuskin tulee kestämään aikaa kauhean hyvin. Ja kyllä, se museon "Amerikkalaiset jumalat", oli aivan loistava läppä.

Solo A Star Wars Story - bluray

Aika ottaa katseluun ensimmäinen kautta aikojen flopannut SW elokuva. Tätähän kai riivasi hieman samanlainen ongelma, kuin Queen leffaa, eli alkuperäinen ohjaaja sai väistyä ja onnea vaan seuraajalle. Joka oli sitten herra nimeltä Ron Howard, jonka uraan mahtuu monta hienoa elokuvaa. En tosin koskaan ole pitänyt häntä sellaisena ohjaajana, joka osaisi tehdä räiskyvää Sci-fiä ja en taida olla täysin väärässä arvioni kanssa.

Elokuvassa ei periaatteessa ole mitään pielessä, jos nyt katsotaan isolla sapluunalla. Mennään pitkin galaksia aseet paukkuen, vauhtia piisaa ja Woody Harrelson on aina hyvä. Juoni on täynnä aukkoja, mutta mitä siitä? Tämä on avaruusoopperaa ja Sci-fiä! Näyttää hienolta, juoni ei pääse yllättämään ja Millenium Falcon on tuskin koskaan näyttänyt näin hyvältä. Ottakaa nyt nipottajat relaa, se on vain elokuva.

Kaikki varmaan huomasivat pienen piikin alkuperäisen (modifioidun) SW leffan suuntaan, kun Solo todellakin ampuu ensin? Ilman pienintäkään epäröintiä. Nyt on niin selvä ennakko, että ei ole epäselvyyttä "who draw first?". Saattoi olla muitakin, mutta tuo jäi ainakin mieleen.

Ihan jees pätkä, ei minusta kaikkien niiden haukkujen arvoinen. Viihdettä tämä kuitenkin vain on, ja olen nähnyt paaaaaljon huonompiakin Sci-fi leffoja.

Bruce Springsteen x3

Vuonna 2003 hytisen Olympiastadionin koleilla käytävillä sateen piiskatessa katsomoa. Vaikka on Heinäkuu niin eipä ole lämmöstä tietoakaan. Vajaata tuntia ennen keikan alkua sade onneksi loppuu ja tuuli kuivaa katsomon istumakuntoon, ei tartte perse märkänä tässä jäkittää. Olen tullut "postimerkkeilemään" Bruce "the Boss" Springsteenin pois listaltani, kun herra vihdoinkin saadaan ekaa kertaa suomeen. Kyllä, osaan miehen tuotannosta olennaiset kohdat ulkoa. Olen joskus saanut siskolta joululahjaksi levykauppaan lahjakortin jo aaton aamuna, niin ehdin vielä pyöräilemään hakemaan itselleni Born in the USA levyn. Olen kuunnellut silloisen parhaan kamun kanssa, seinän läpi, kun hänen isoveljensä soittaa "The River" ja "Born To Run" levyjä non-stop. jne. jne.

Tunnen miehen, ja hänen tuotantonsa ... noin suurinpiirtein, mutta en ole vielä Bruce-uskovainen. Hyvää musaa, mutta kyllähän sitä maailmaan mahtuu. Keikan jälkeen olen ihan muissa maailmoissa, ja leijun. Se uskomaton energia joka sieltä lavalta vyöryi, oli jotain mitä en ollut koskaan aikaisemmin kokenut. Suomalaiseen tyyliin diggailin paikalla istuen, mutta sisällä kuohuu ja olen pää pyörällä. Mitä ihmettä tuolla lavalla oikein tapahtuu. Katselin eturivin bilettämistä ja päätin olevani siellä sitten seuraavalla kerralla (ja olinkin, ja sitä seuraavalla, ja sitä seuraavalla ..). Se oli hyvä saarna, ja minun matka syvemmälle Brucen tuotantoon oli alkanut.

Se taustaksi sille, että pidin tänään Bruce-päivän ja katsoin (melkein) putkeen pari keikkaa, ja yhden dokkarin.

Springsteen on Broadway - Netflix
MIes ja kitara, ja tarinoita biisien väliin. Tämmöisellä konseptilla mies lähti tekemään kuuden viikon keikkaputkea Broadwayn teatteriin. Niin intiimisti, kuin tämän stadionluokan stara enää pystyy. Intiimi tarkoittaa tässä kohtaa teatteria, joka vetää vain tuhat katsojaa. 

Homma toimi niin hyvin, että se kuusi viikkoa venähti hieman. Kaikkiaan keikkoja tuli 236kpl, joten en yhtään ihmettele miehen ilmoitusta, että E-Street Band ei kierrä vuonna 2019. Siis kierrä, irtokeikkoja saattaa olla tiedossa, mutta sehän nähdään sitten.

Niin joo tämä show, intiimi ja rehellisen raaka. Pomo kertoo elämästään, joka ei tietysti miehen tarinan tunteville tuo mitään yllätyksiä, ja heittää väliin biisejään. Yksinkertaista ja toimivaa. 

MIehen itseironia ja huumorintajua yllättävät hieman, niin sekä se äijän lausuma isä-meidän rukous. 

Toimii, varsinkin keikan alku on niin vahvaa settiä, että huh-huh.

Bruce Springsteen: omin sanoin - YLE areenaPomo julkaisi omaelämänkertansa jokin aika sitten ja kirja oli hyvä. Sen kamuksi tehtiin tämä dokumentti, jonka tarkoitus jää hieman hämäräksi. Mainosmateriaalia kirjalle varmaankin. Sisältö on tietysti rautaa, ja jos miehen tarina ei ole entuudestaan tuttu, niin tällä saa olennaiset kohdat hanskaan. Eniten naurattaa vieläkin kertomus siitä, miten Clarence tulee bändiin. Tuuli vie edelleen oven mennessään, mutta enää salama ei lyö miehen taustalla samalla hetkellä, kuten joissakin tarinan aikaisemmissa versioissa. Siitäpä vinkkiä siihen leffaan, joka väistämättä joku päivä tehdään.

Hyvää settiä, ja sai minut survomaan seuraavan levyn koneeseen, koska dokkari viljeli niin paljon siitä kuvamateriaalia.

Bruce Sprinsgteen & E. Street Band - Hammersmith London Odeon '75 - DVD
Kuva on rakeinen ja eihän tästä välillä erota yhtään mitään, kun valaistus on mallia "intiimi". Pomolla on päässään hassu pipo ja alussa ihmettelen herran nahkatakkia, joka sitten lentääkin aika nopsaan sivuun. Ääniraita on kohdillaan ja tämä muuten rokkaa. Materiaali on luonnollisesti pomon ekalta kolmelta levyltä, ja loppuun sitten covereita.

Bändi soittaa tiukasti, energiaa piisaa ja ainoa kohta kun pallo tipahtaa on "Kittys Back" ylipitkät kosketinsoolot. Annetaan se anteeksi, kun muuten on meno ja meininki kohdillaan. Ei tämän nähtyään yhtään ihmettele, että miehestä tuli niin iso stara kuin hänestä tuli. Olkoonkin, että ei se (edes) menestyslevyn jälkeen ilman ryppyjä sujunut.

Taisi olla kolmas kerta kun katsoin tämän keikan, ja taatusti katson taas joskus, on se niin hyvä. Tämähän tuli Born to Run 30v juhlapainoksen (lue boksin) mukana. Audion voi ostaa CD-levynä ihan yksin, ilman kallista boksia, mutta devusta en tiedä.

Bohemian Rhapsody - Trio 1 Kotka

En oikeasti osaa sanoa koska Queen yhtyeen tuotanto murtautui tietoisuuteeni lopullisesti. Toki tiesin muutaman biisin, mutta en syvällisemmin sitä tuntenut. Haluaisin sanoa, että Live AID konsertti vuonna 1985 olisi SE tapahtuma. mutta koska olin silloin vasta 15. vanha niin en osaa sanoa varmasti. Muistan kyllä katsoneeni televisiosta kyseistä konserttia, mutta näinkö sieltä Queen yhtyeen vetäisyn? En osaa sanoa, sitä keikkaa kun tuli töllöstä tuntitolkulla. Vuotta myöhemmin leffateattereihin tärähti Highlander - Kuolematon jossa pauhasi taustalla Queen, ja silloin viimeistään se oli menoa.

Queen oli parhautta, löysin myös ne vanhat levyt ja Queen soi allekirjoittaneen stereoissa tasavertaisena monen muun (britti)bändin kanssa. Freddien kuolema taisi yllättää minut, vaikka olihan herran terveydentilasta liikkeellä kaikenlaisia huhuja. Tosin olin silloin (1991) armeijassa, internettiä ei vielä ollut joten "sureminen" taisi jäädä siihen, että pistin jonkun Queen levyn soimaan ja nostin pullollisen olutta Freddien muistolle.

Tämä siis taustaksi sille, kun lähdin katsomaan kriitikoiden arvostelemaa, mutta yleisön rakastamaa(?) Queen elokuvaa. Suurin odotuksin, koska kuitenkin tärkeä bändi minulle ja voi pojat sitä ääntä.

Poistun teatterista hämmentyneenä. Minua ei häiritse se, että biisejä esitetään väärässä järjestyksessä. Eikä sekään, että ekat levyt (ja itseasiassa useimmat) ohitetaan tuosta vaan, ja kohta ollaankin jo tekemässä leffan nimikappaletta. Sekään ei häiritse, että säveltämisen tuskaa ei bändillä tunnu olleen, biisit vain putoavat heidän syliinsä. Sekin vielä menee jotenkin läpi suodattimien, että siihen Live AID päivään on kasattu hirveästi draamaa ja tapahtumia ... ja ja ja ...

Oikeasti, tuo Live AID juttu oli se joka kaatoi minun kupin. Kun se ei kerran mennyt niin. Olin jo ihmetellyt aikaisemmin, että "hitsi, huonosti minä Queen historiani tunnen kun tuollaisesta välirikosta mitään tiennyt". No en tiennyt en, kun se on keksitty juttu. Ja ei Freddie ei todellakaan kertonut bändikavereilleen taudistaan viikkoa ennen Live AID keikkaa, vaan vasta vuosia myöhemmin. Niin joo ja ei se Freddien liittyminen bändiin alunperinkään mennyt kuin leffassa se kerrotaan.

En minä dokumenttia mennyt katsomaan, mutta jos filmissä on noin suuria vapauksia tapahtumien suhteen, niin voiko siihen hitto soikoon luottaa missään kohtaa? Buukattiinko Queen Live AID keikalle vasta ns. jälkikäteen? Tapasiko Freddie kumppaninsa Jim Huttonin kuten leffassa kuvataan, (tuskin, kun mies oli kampaaja ja leffassa tarjoilija)?

Eniten ehkä nyppii se, miten Freddie kuvataan bilettäjähomona, joka sulkeutuu kultaiseen häkkiin, jossa häntä käytetään taloudellisesti hyväksi, ajautuu riitoihin bändin kanssa, ja etääntyy kaikista hänestä välittävistä ihmisistä. Homot ovat pahasta, siitä touhusta saa vain hivin ja menettää kamunsa. Voi luoja, ja tällä pökäleellä on elossa olevien Queen miehien siunaus? Taitaa olla herroilla luurankoja kaapissa, joita eivät halua vielä ihmisten ilmoille. Jäädään sitten odottamaan elämänkertoja kirjojen muodossa, eiköhän se totuus sieltä paljastu.

Se lopun Live AID keikka on kyllä tehty niin hienosti, että huh-huh. Marek on ulkoisesti melkoinen kukkakeppi jos vertaa Freddieen, mutta kopioi kaikki miehen lavamaneerit niin hienosti, että melkein luulee katsovansa oikeaa Queen yhtyeen vetäisyä. Musiikki toki tulee nauhalta.

Musiikki rokkaa, yksittäiset elokuvan kohtaukset rokkaavat, Malik loistaa, mutta tarinan "faktat" ovat niin perseestä (+ asenne ja tietyn asian korostaminen), että en tiedä mitä tästä pitäisi olla mieltä.

Mike Myers levy-yhtiön (keksittynä - syvä huokaisu) tyhmänä pomona on kyllä mainio ja viittaus Waynes World elokuvaan on niin loistava, että nauroin ääneen. Kaikkihan sen huomasivat? Right?

(He hates the idea because the song is six-minutes long, operatic, and isn't the type of thing that will make teenagers headbang in their car.)

Ihmeotukset: Grindelwaldin rikokset (3D) - Kinopalatsi Kotka

Ensimmäinen oli hauska, vauhdikas ja kaikinpuolin räiskyvä. Tämä sarjan (ilmeisesti kaikkiaan 5 leffaa tulossa) toinen osa, ei ole.

Maailma on se sama, mikä on miljoonille lukijoille tullut tutuksi Harry Potter kirjojen, ja elokuvien kautta. Nämä vain sijoittuvat aikaan ennen Potteria, ja kai (en ole tarkistanut) näissä selitetään/pohjustetaan muutenkin niitä tapahtumia, mistä ne Potterit sitten lähtevät liikkeelle.

Niin, se hauskuus. Sitä on alussa, mutta sitten leffa sukeltaa äkkiä ja pyytämättä ns. syviin vesiin. Velhomaailmassa kaikki on menossa kohti sitä itseään, joten kyllä tuon jotenkin ymmärtää, mutta silti olisin kaivannut sitä ensimmäisen osan huumoria enemmän. Toinen juttu on se, että aika montaa juonenpätkää seurataan yhtä aikaa. Sekavaa ja toivottavasti tämä paketti saadaan nippuun, eikä se ainakaan leviä lisää seuraavassa osassa.

Alkaa hauskasti, mutta vakavoituu sitten todella nopeasti ja oikeastaan koko leffa pohjustaa seuraavaa osaa. Jos tykkää pongailla juttuja, joita tulee myöhemmin HP leffoissa vastaan, niin siihen tämä on oikein mainio harjoitus.  Kuten esim. viisastenkivi, no nyt ma spoilasin. Sorry.

Johnny Deppin palkkaaminen tähän leffan sai kai aikaiseksi jonkinlaisen myrskyn johonkin kuplaan, mutta ihan sama minulle. Johnny tekee perusvarman, ja (minusta) oikeastaan aika tylsänkin suorituksen. Ehkä hän pääsee jatkossa enemmän irti, kunhan nyt ei ihan merirosvoksi pistä koko hommaa.

Komea katsoa, ehkä piikkuriikkisen liian pitkä, mutta ihan jees viihdettä. Löytää varmaankin tiensä myös omaan hyllyyn, sitten joskus, mutta vasta ale-laarista.